Etusivu

2003

Tukholma – Nord Cap – Tukholma

Tässä KUVIA 
29.08.03
Karin osalta lähtö Nord Capiin alkoi Tukholmasta, Kappelskärin satamasta aamulaivalla,
ensin kohti Suomen Turkua sitten parin päivän terassin rakennusprojekti Porissa. Kotipihasta lähdettäessä bemarin mittarissa komeili lukemat 054850. Paljonkohan siinä lienee palatessa parin viikon kuluttua…

1.8.03
Terassiprojekti sujui odotetussa aikataulussaan ja koitti perjantaiaamu, joka oli suunniteltu
lähtöpäiväksi Porista. Aamuyhdeksältä Kalevi saapuikin Kvistiluodon mökille, jossa Kari jo odotteli lähtövalmiina ja hieman kärsimättömänäkin päästä aloittamaan tämä uusi seikkailu, joka tällä kertaa suuntautuisi Nord Capiin, Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan.

Välittömästi Kalevin saavuttua aloitimme matkan. Ajoimme ensin kasitietä Merikarvialle, josta jatkoimme Kauhajoen, Seinäjoen ja Lapuan kautta Kauhavalle. Kauhavalla Jorman luona nautimme Arja-rouvan valmistaman yllätyslounaan, uimme uima-altaassa, kahvittelimme ja nautimme Jorman ja Arjan vieraanvaraisuudesta täysin siemauksin kunnes klo 14.00 starttasimme kolmistaan, Kalevi, Jorma ja Kari, kohti ensimmäistä etappiamme, Oulua! Yksi elämämme seikkailuista oli nyt alkanut…Kaustinen, Sievi, Ylivieska, Oulainen….. illansuussa saavuimme Oulun Nallikarin Campingiin, josta olimme varanneet mökin etukäteen. Taloksi asetuttuamme kävimme vielä kaupungilla tankkaamassa ajokkimme sekä ostamassa illaksi ja aamuksi ”evästä”. Kaupungilta palattuamme kävimme porukalla uimassa ihanan lämpimässä Pohjanlahdessa. Loppuilta vierähtikin sitten iltanuotiolla makkaroita käristellen ja jutellen kaikkea mahdollista muiden nuotiolla viihtyneiden motoristien kanssa. Mökki oli melko vaatimaton mutta kyllä se tarpeitamme palveli oikein hyvin ja tyydytti unentarpeemmekin loistavasti. Hinta oli myös ”vaatimaton” , 29€…
Kilometrejä päivälle oli kertynyt 561.

2.8.03
Lauantaiaamun valjetessa motoristit heräsivät sängyissään Karin pienen matkaradion musiikkiin. Ennen aamiaista Kari käväisi piristämässä itseään matkakuntoon meren aamunraikkaissa aalloissa. Uimasta palattuaan Kari keitteli kahvit ja nautimme oikein mukavan aamiaisen. Sitten vielä termareihin kuumat vedet ja muutamat voileivät päivän eväiksi ja matkaan kohti Leviä, joka olisi seuraava välietappimme.

2003.08.02.001
Kiimingin ja Pudasjärven välillä pysähdyimme tauolle ja poimimme pari kourallista kauniin keltaisia hilloja. Ranualla joimme taukopaikan pöydän ääressä kahvit ja Kari kävi uimassa vieressä olleessa järvessä. Vesi oli mahtavan mukavaa – +25 astetta!! Ei se nyt ihan hirveesti piristänyt mutta antoi kuitenkin mukavan olon jatkaa matkaa.
Tästä ajoimmekin sitten Rovaniemelle asti pysähtymättä. Rovaniemikin on ihan kaunis pikku kaupunki mutta emme kuitenkaan viipyneet siellä kauempaa vaan jatkoimme Kittilään, jossa oli tarkoituksena tavata eräs Kari – Kalevin ja Karin entinen työtoveri Tukholman ajoilta – mutta suunnitelmat eivät onnistuneetkaan vaan kaupassa poikettuamme jatkoimme matkaa Leville, josta Jorma oli varannut meille oikein kunnon mökin kolmella makuuhuoneella ja omalla saunalla!!
Kittilän ja Levin välisellä maantiellä Kari juoksutti yhtä tyhmää, tiellä seissyttä poroa bemarinsa edellä pitkän matkaa ennen kuin poro ymmärsi poiketa maantieltä metsään, jonne se luonnollisimmin kuuluukin! Poroja alkoikin olla jo vähän joka mutkan takana ja jokaisella suoran pätkälläkin. Kumman kesyiltä vain vaikuttivat näin ”etelän” pojan mielestä.
Illan suussa ajoimme pyörillämme Levin huipulle katselemaan Lapin upeita maisemia. Alas tullessamme pysähdyimme syömään tukevan päivällisen ravintola Sirkantähdessä. Syötyämme päräytimme mökillemme lämmittelemään saunaa. Saunottuaan ja iltakahviteltuaan motoristit vetäytyivät omiin makuuhuoneisiinsa nukkumaan ja siten keräämään uusia voimia uuden huomisen haasteisiin.
Ajomatkaa tänään kertyi 451km

3.8.03
Ja niin se uusi aamu ja huomen koitti. Aamukahdeksalta Kari laittoi tv:n päälle jotta motoveljet saisivat pehmeän herätyksen. Saman tien Kari keitteli kuumat vedet aamiaista varten ja niin sitä pikkuhiljaa muukin porukka alkoi saada enemmän tai vähemmän unisia silmiään auki ja hiipimään kohti tuvan pitkää pöytää. Aamiaisen nautittumme pakkasimme laukkumme, teimme eväitä päivän piristykseksi, siistimme mökin ja suuntasimme pyörämme edelleen kohti pohjoista.
Kiersimme Pallastunturin kautta Muonioon ja sieltä edelleen Enontekiöön (= äidinäiti, päätteli Kalevi) jossa tankkasimme. Tankkauksen jälkeen ylitimme Norjan rajan ja päristelimme kohti Altaa.
Heti kohta rajan ylityksen jälkeen avautui eteemme mahtavat jokivarsimaisemat. Matkan edetessä tunturit vaihtuivat vuoriin, metsästä katosivat ensin kuuset, sitten männyt ja suloiseksi lopuksi koivutkin muuttuivat käkkäräisen mataliksi vaivaiskoivikoiksi. Matkalla kohti Altaa Kari käväisi – tietysti – uimassa Altajoen +19 asteisessa vedessä ja joimme joen varren levähdyspaikalla termoskahvit voileipineen. Mahtavan väkevää kokemusta tämä kulkurin vaellus! On jo!

EPSON DSC picture
Porot tuntuivat todelliselta riskiltä; ne seisoo tiellä, ne juoksee pakoon, ne juoksee kohti ja ne tekee kaikkea siltä väliltä. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole hirven kaltaisia ”ryntäilijöitä” vaan niiden kulkumeiningit osaa ihminenkin jotenkin aavistaa etukäteen, jolloin törmäysriski on huomattavasti vähäisempi. No, muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme Altaan, jossa jälleen tankkasimme pyörämme ja sitten päätimmekin jatkaa matkaamme vielä saman tien Hammerfestiin asti, – tuohon maailman pohjoisimpaan kaupunkiin.
Pysähdyimme kerran ennen Hammerfestia ja tauon aikana Jorma ja Kari kävivät läheisellä jängällä syömässä hilloja – tuotiinhan niitä siinä Kalevillekin kourallinen….. hyviä ovat nuo hillat, en ole sitten lapsuusvuosien niitä suoraan suolta syönytkään ja lapsuuteen on meikäpojalla sentään jo tovi matkaa, joten ei ihan arkista herkkua tämäkään kokemus!
Hammerfestiin saavuttuamme kello kävikin jo kahdeksaa illalla joten nyt alkoi sitten yöpuun etsiminen – emme olleet varanneet etukäteen mitään majapaikkaa Levistä eteenpäin. No, tovin etsittyämme otimme huoneen hotelli Skytterhusetista, hintaan 1050 NOK – melkoisen kallis maa tämä Norja. Bensakin maksaa tässä öljyvaltiossa kymmenen Norjan kruunun molemmin puolin ja pizzakin yli 200 Nok. No, hotellissa kahvittelimme, juttelimme ja suunnittelimme huomista varten uusia kujeita.
Kello oli jo reippaasti yli puolen yön kun monta uutta asiaa nähneet matkalaiset vetäytyivät suihkuun ja sitä mukaa omiin sänkyihinsä keräämään taas uutta intoa huomiseen ja päätavoitteensa – Nord Capin – kohtaamiseen.

2003.08.04.003
Nukkumaan mennessään motoristi-Jorma totesi pohojalaaseen tyyliin päivän kokemuksistaan; ”Mikä kristus ny on kun ei yhtään aharista!”
Voiskos mahtavan päivän väkevää kokemista enää tyhjentävämmin ilmaista?
Pohjolan valoisa yö vaati kuitenkin unensa antaakseen vahvana vastalahjana kulkumiehille hirmuisen ”nälän” huomiseen ja kaikkeen sen tarjoamiin elämyksiin, joten peitto korviin ja uneksi!
Uni tulikin ilman isompia houkutuksia, olihan takana 523 km;n mielenkiintoinen taival.

4.8.03
Maanantai aamu valkeni lämpimänä ja puolipilvisenä. Nautimme tukevan aamiaisen hotellin ravintolassa, paikka tuntui olevan vain saksalaisten asuttama, muuta kieltä ei ravintolassa ainakaan kuulunut. Paitsi että tarjoilijat olivat kyllä suomalaisia.
Aamiaisen jälkeen Kari kiehautti uudet kuumat vedet omaan ja kavereiden termareihin ja sitten vaan laukut pyöriin ja menox.
Reitti Hammerfestista Nord Capiin jatkui hienona elämyksenä eilisen jatkeeksi. Jokaisen kurvin ja mäen takaa aukesi eteemme helkeäsalpaavan upeat maisemat.
Pysähtelimme tuon tuostakin valokuvaamaan maisemaa, joka puhutteli meitä jokaista. Oli oivallinen ratkaisu valita reittimme juuri Altan kautta, tässä reitissä maisemat paranevat pitkin matkaa eikä ole pelkoa maisemien ”latistumisesta”.

2003.08.04.088
Reitti on varmastikin motoristin näkökulmasta yksi Euroopan mahtavimmista ja upeimmista maisemallisesti, – tätä ei voi sanoin kertoa, tämä on elettävä ja koettava itse! Kahvittelimme meren rannan levähdyspaikalla auringon paisteessa ja turkoosin meren antaessa ”kahvilallemme” exsoottista tunnelmaansa. Todella koskettavaa elämystä.

2003.08.04.033
Itse Nord Cap ei ole mikään erityisen sävähdyttävä näkymä; tasainen kallioniemen kärki, se on vain Euroopan pohjoisin kolkka, jonne pyörällä pääsee mutta varsinainen matka tänne – se on ollut kokemisen ja kaiken rasituksenkin arvoinen.

2003.08.05.097
Paluumatkalla Nord Capista mantereelle Kari kävi uimassa Jäämeren lämpimissä, +12 asteen aalloissa. Väkevä kokemus sekin, kokemus josta Jorma ja Kalevi jäivät paitsi!
Mantereen ja Nord Capiin välillä oli useita tunneleita, pisin oli n. 7km ja sen läpi ajaminen maksoi 68NOK per suunta!!! Käsittämätöntä, että myös saarelta poistuminen oli maksullinen. Olisi luullut olevan yksinkertaisempaa, että vain saarelle tulo maksaisi kun sieltä ei muuten pois pääsisi mutta eipä tuota kaikkea muutakaan satunnainen kulkija aina ymmärrä!
No, nyt saimme sitten ajaa moottoripyörällä 212m merenpinnan alapuolella, se pisin tunneli kulki meren alitse korvaten muinaisen lossiyhteyden! Nord Capista ajoimme paluumatkan Altaan samaa tietä kuin tulimmekin – eipä ollut muuta valittavanakaan – mutta vaikka reitti oli sama kuin tullessa niin maisemat olivat uudenlaisia kun ne näkee ”takaperin”!
Päivä kokemuksineen oli lyömätön ja ainakin kirjoittajassa syntyi luja halu ja päätös tehdä tämä matka uudelleen. Niin fantastinen ja odotuksemme ylittävä matkamme oli tähän asti ollut. Suuri vaikutus tyytyväisyyteemme on ollut myös ilmoilla, eipä voisi mahtavimpia ajokelejä olla. Auringon paistetta ja mukavaa lämmintä, vain yksi sadekuuro osui kohdallemme Kittilän ja Levin välillä mutta sekin kesti vain n.10 km. Altassa yövyimme hotelli Aurorassa, 1050NOK.
Illastimme hotellin ravintolassa, ”Firebiff” oli ruoan komia nimi. Itse ruoka koostui käytännössä kahdesta perunasta, kolmesta siivusta keitettyä porkkanaa, sienistä ja poronkäristyksestä ruskeassa kastikkeessa, hinta 165NOK. Mielestäni melkoinen hinta kahdesta perunasta mutta Norjahan on kallis öljyvaltio, kuten aiemmin jo totesimme!
Huoneessa Kari keitti iltakahvit ja niitä juodessamme suunnittelimme seuraava päivän reittiä. Jos vaikka Norjan hintataso joskus pani nikottelemaan niin kaikki on ollut hintansa väärti. Jälleen kerran kolmikkomme oli tyytyväisenä pesemässä hampaitaan sukeltaakseen hotellin viileisiin lakanoihin imemään uutta mehua uuteen päivään ja sen elämyksiin!
Tänään tuli ajetuksi 464km

5.8.03
Tiistaiaamu Altan kaupungissa vaikutti ikkunasta katsoen hyvin lupaavalta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä, kirkkaan siniseltä taivaalta ja sää oli täysin tyyni.
Käytyämme aamiaisella hotellin ravintolassa Kari keitteli jälleen kerran kuumat vedet reissupoikien termareihin jonka jälkeen kokosimme taas tavaramme pyörien laukkuihin, kiinnitimme laukut pyöriin ja suuntasimme pyörien keulat E6;sta länteen.

Muutaman kilometrin ajon jälkeen me saimme yllätyksen; edellisten päivien mahtavien maisemien jälkeen voi näkymät vielä parantua!!!
Emme olleet uskoa silmiämme mutta niin se vain oli, maisemat lumihuippuisine vuorineen, vehreine rinteineen, valtaisine vuoristopuroineen ja putouksineen , sininen taivas valkeine kumuluspilvineen turkoosin väristen vuonojen kanssa ovat jotain, missä sanattomuus on ilmaisukeinoista se pyhin!
Jormalta hävisi jo viimeisinkin ”aharistus” ja Kalevikin totesi lyhyesti jotta ”Luojan on pakko olla olemassa, ei tämä voi olla ’räjähdyksen’ luomaa kauneutta”!!
Matka ei tahtonut edistyä ollenkaan kun aina piti pysähtyä nappaamaan kameran muistiin pala tuota fantastista maisemaa. Viimein kuitenkin saavuimme E8;n, Kilpisjärvelle johtavan tien päähän ja haikeana jätimme hyvästit Norjan ihastuttavan kauniille pohjoisrannoille vuonoineen ja vuorineen.
Jorman pyörän muita pienempi tankki alkoi osoittaa tankkaamistarvetta joten pysähdyimme ensimmäiselle eteen sattuneelle huoltoasemalle tankkaamaan mutta sen pumput eivät kuitenkaan antaneet tippaakaan menovettä vaikka hurjasti hurisivatkin. No, Kalevi-veljeni on tunnetusti allerginen kaikelle jonottamiselle ja anomiselle joten emme sitten menneet aseman henkilökunnalta bensaa pyytämään vaan jatkoimme matkaa Kilpisjärvelle. Siellä olikin Shellin huoltoasema joten eipäs tässä mitään hätää.
Niin me uskoimme. Mutta kun työnsin jakajan letkun päässä olevan pistoolin pyöräni tankkiaukkoon ja painoin liipasinta – mitään ei tapahtunut! Koko seudulta oli juuri mennyt sähköt jolloin pumput eivät luonnollisestikaan pumpanneet pyörillemme niin tarpeellista nestettä maanalaisista säiliöistään. Tiedusteluihimme, kuinka pitkään mahdollinen ”vika” saattaisi jatkua, aseman myyjä vain kohautteli onnettomana olkapäitään. Seuraava asema sijaitsisi noin 110km päässä. Kalevin ja Karin pyörissä oli Jorman pyörää isompi tankki, joten he pääsisivät kyllä seuraavalle asemalle asti. No, odottelimme runsaat puolituntia sähköä – tuloksetta. Sitten Kari meni kysymään lainaksi letkua ja astiaa jos vaikka ottaisimme Karin ja Kalevin pyöristä pari litraa kustakin Jormalle niin ehkä sitten selviäisimme Kaaresuvantoon asti. Kun olimme juuri saaneet Karin tankista aineet Jorman tankkiin ja ujutimme letkua Kalevin pyörään niin kas – sähköt tulivat ja niin saimme tankatuksi tankit täyteen ja selvisimme tähänastisen matkamme ensimmäisestä ongelmasta aivan säikähdyksellä.
Muoniossa kävimme kaupassa ja tankkasimme taas. Vahingosta nääs viisastuu! Siitä sitten päätimme jatkaa vielä Leville jos saisimme mökin sieltä. Jorma soitti mökin omistajalle ja mökki oli kuin olikin vapaa joten ei siinä sitten kauaa tuhnattu vaan pyörän selkään ja lujasti kohti Leviä. Levillaan, mökkiimme, saavuimme iltakahdeksan aikaan.
Hieman väsyneinä mutta ei innottomina asetuimme taloksi ja Kari sytytteli takkaan tulia illan makkaranpaistoa varten. Ihana siinä olikin istuskella takkatulilla muistellen ikimuistoista matkaamme saunan lämmetessä, herkullisten makkaroiden kypsyessä takan loimussa ja saunajuomien jäähtyessä mökin pakastimessa. Matkamme alkoi pikkuhiljaa olla lopputaipalellaan.
Makoisten löylyjen lomassa suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa ja päädyttiin siihen yksimieliseen ratkaisuun, että aamulla pakataan tavarat ja ajetaan yhtä soittoa koteihimme. Jormalle tuli nääs tieto, jotta Vanhanen tuli Seinäjoelle ja Jormankin olisi tarpeellista käväistä siellä. Tokihan se ”vapaus” Jormalle yksimielisesti annettiinkin. Kello oli taas kerran reippaasti ohittanut puoliyön kun kamareistamme sammuivat valot ja vaivuimme päivän kokemuksiin niin tyytyväisinä vielä tyytyväisempään uneen.
Olihan takanamme melkoinen määrä kilometrejäkin – 626 km! Kyllä siinä yhdelle päivälle….

6.8.03
Levillassa Kari heräsi puhelimensa herättämänä klo 6.00. Vienolla laulullaan hän sai Kalevinkin heräilemään viereisessä kamarissa. Eikä aikaakaan kun jo yläkerrastakin alkoi kuulua elämän ääniä Jorman alkaessa tajuta elämän armottomuutta ja ylösnousun ehdotonta pakkoa aamun varhaisuudesta huolimatta.
Kari keitteli tuvan keittimellä kulkuriveljilleen matkan viimeiset yhteiset kahvit ja kahvit juotuaan ja vedet keitettyään kulkumiehet siistivät mökistä asumisensa jäljet – paljonkos noita nyt ehti yhden yön aikana syntyäkään, mutta kuitenkin…. Kolmikko starttasi tämän seikkailun viimeiselle taipaleelleen aika tasan seitsemältä – aivan suunnitelmien mukaisesti.
Päätimme ajaa vielä yhdessä Aavasaksalle, josta sitten eroaisimme, Kari jatkaisi Ruotsin puolta alas Tukholmaan ja Kalevi Jorman kanssa Suomen sivua Kauhavalle ja edelleen Poriin! Aavasaksalla poikkesimme vielä matkamuistomyymälään, josta jokaisen matkaan tarttui jotain. Sitten vielä tankkasimme tankit täyteen, hyvästelimme loistavan matkaseuramme eli toinen toisemme. Olimmehan tehneet tuhansien kilometrien matkaa yhdessä ilman pienintäkään erimielisyyden poikastakaan. Kaikki oli sujunut ongelmitta yksimielisyyden ihanassa ilmapiirissä.
Kiitos, pojat, vielä kerran! Me teimme sen! Siitä sitten tiemme erosivatkin – yksinäinen moottoripyörä ylitti Tornionjoen sillan ja saapui Ruotsin puolelle, kaksi pyörää jatkoi edelleen jokivartta alas.
Kauhavalle saavuttuaan Jorma ja Kalevi söivät tukevasti Arja-rouvan valmistaman maittavan päivällisen. Uimaan tai saunomaan ei Kalevikaan enää malttanut vaan kiirehti jatkamaan matkaansa kohtia Poria ja Raili-vaimoaan! Se yksinäinen motoristi siellä Tornionjoen toisella puolella sai äkisti päähänsä ajaa yhtä kyytiä
alas Tukholmaan asti.
Siinä unohtuivat motoristiveljien neuvot riittävän pitkistä tauoista ja rauhallisesta ajosta! No, ajo oli toki juuri niin ”rauhallista” kuin se turvallisuudesta liikoja tinkimättä mahdollista oli. Umeåssa hän hörppäsi kupillisen kahvia ja söi yhden voileivän. Siinä reissupojan ravintopuoli – pyörä piti kyllä tankata vielä kolmasti mutta noiden voimin sitten jaksettiinkin Tukholmaan saakka…sekä pyörä että Kari.
14 tuntia 15 minuuttia meni aikaa taukoineen 1358 km:n taittamiseen. Keskinopeudeksi tuli mainitsemisen arvoiset 95km/t joten – vaikkei yhtään kehuisikaan niin hyvä on päivämatka ja suorituskin!!! Kello oli 20.15 kun viininpunainen BMW R1100RT kaartoi kotiportista pihaan ja Karikin pääsi jälleen oman Säde-vaimonsa kanssa yhteiselle illalliselle! Loppu hyvin – kaikki hyvin!
Matkan alkaessa BMW:n mittarissa oli komeat numerot 054850 ja palatessa vielä komeammat 059118 joten matka Tukholmasta Nord Capiin ja takaisin tuotti pyörän mittariin 4 268 elämäniloista kilometriä! Seikkailu on seikkailtu ja nyt on uusien kujeiden suunnittelun aika.
Tähän loppuun kuitenkin haluan liittää vielä erittäin suuren ja kauniin kiitoksen meidän rakkaille vaimoillemme, jotta saimme seikkailumme seikkailla. Teillä on ihanan avara ja lämmin sydän – annatte meidän ”poikien” leikkiä leluillamme ja otatte meidät reissulta palatessamme joka kerran yhtä suloisesti takaisin! Kiitos, tytöt! Olette upeita naisia!
Oli ihana palata odottavaan kotiin oman rakkaan vaimon luo! Vai mitä, Pojat?

Minne mennään ensi kesänä? Samalla porukalla, yksin vaiko vaimot mukana? Siinäpä pohtimista talven pitkiin ja pimeisiin päiviin mutta yksi asia on varma; jonnekin mennään jos vain ”rullaatorin” selässä pysytään!
Muiden puolesta kynän varressa oli KARI

Tässä KUVIA 

Mainokset

1 kommentti (+add yours?)

  1. Jari Kunto
    Maa 19, 2013 @ 00:08:12

    Moi.
    Loistavaa kerrontaa matkasta, jonka aioin suorittaa tulevana kesänä. Oma matkani toki alkaa Seinäjoelta ja siitä kohti pohjoista. Saas kattoo, saanko hoikuteltua muita mukaan 🙂 Kiitokset vielä näistä sivuista. Ovat loistavat.

    -Jari-

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: