Etusivu

2006

Kolmas matkamme Alpeille

Pyörinä kaksi BMW R1100 rt;tä ja yksi K1200 GT

Su 04.06.06
Sunnuntaiaamu Tukholmassa valkeni koleahkona mutta täysin pilvettömänä.
Tänään olisi SE päivä, jolloin kolmas matkamme Alpeille/Dolomiiteille alkaa. Matkaa lähdemme tutulla porukalla eli samalla kuin kaksi vuotta sittenkin; Kalevi-veljeni Porista ja Kalevin vaimon veli Jorma Kauhavalta. Kalevi ja Jorma ajavat laivalla Hangosta (Superfast) Rostokiin ja minä vaimoni kanssa myös Rostokiin Trelleborgin kautta jossa sitten maanantaiaamuna treffaamme ja jatkamme matkaa yhdessä koko suunnitellun 18 päivää.
Minulla oli pyörän tekniikan kanssa ongelmia jo viikkoja ennen lähtöä. Yhdeksän kertaa kävin korjaamolla RT;ni kanssa sekä Suomessa että Ruotsissa – ei kovin mairittelevaa merkkikorjaamoille!! No, nyt tuntuu siltä, että pyörä olisi jotenkuten kunnossa.Toivottavasti matka sujuu ongelmitta.
Starttasimme matkaan klo 13.30 Åkersbergasta ja olimme perillä laivassa (m/s Huckleberry) Trelleborgin satamassa klo 22.00. Matka sujui pilvipoutaisessa säässä. Toki saimme yhden reippaan sadekuuron mutta muuten matka oli alkanut hyvin. Kahvittelimme termarikahvit Brahe Hausin upealla levähdyspaikalla ja söimme Malmössä pikkulounaan jotta ei tarvitsisi sitten laivassa jonottaa vaan ehtisi ottaa lyhyen merimatkan aikana rentouttavat 5 tunnin unet.
Kilometrejä ekapäivän ajosta kertyi 716km.

Ma 05.06.06
Yllättävän hyvin nukutun yönpätkän jälkeen heräsimme pirteinä ja nautimme runsaan aamiaisen laivan buféravintolassa.
Rostokiin saavuimme klo 06.30 sään ollessa edelleen kostea ja puolipilvinen. Satamaterminaalin viheralueilla Rostokissa on useita penkki/pöytä-yhdistelmiä jossa vietimme aikaa odotellessamme Kalevia ja Jormaa Hangon laivalta.
No, poikien Superfast saapui aikataulunsa mukaisesti klo 10.00. OLYMPUS DIGITAL CAMERANopeiden tervehdysten ja pikaisen reittisuunnitelman teon jälkeen päätimme ajaa tänään jonnekin Münchenin liepeille, josta olisi sitten sopivan lyhyt matka Alpeille. Matkaa varten olin ostanut Garmin Quest2 –navigaattorin ja siihen asianmukaisen mp-telineen. No, iltapäivällä ajaessani moottoritiellä runsaan 150km/t nopeutta huomasin jotain lentävä kasvoni kohdalla. Vaistomaisesti yrtin ”lentävää” esinettä kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Samassa huomasin, että navigaattorin teline oli tyhjä. 600€ maksanut laite oli poissa pelistä jo matkan ensimmäisenä päivänä. Ajatus, joka tuli mieleen ei ollut mitenkään ilahduttava. No, käänsin jälleen kaasua jatkaakseni matkaa samaa tahtia edelläajavien poikien kanssa katsoin kuitenkin alas syliini ja kas; siinähän se ”kallis” karkulainen eli navigaattori tasapainoili oikean polveni päällä. Pomppailevin tuntein poimin sen varovasti polveltani ja ojensin takana istuvalle vaimolleni, joka ei ymmärtänyt ollenkaan miksi minä kesken ajon annan navigaattorin hänelle. No, sitä saa lukija vain arvailla, miltä minusta tuntui kun pahin ei tapahtunutkaan.
Muuten matka sujui vauhdilla ajellessamme pitkin autobaanoja koska tarkoituksemme oli ohittaa Saksa mahdollisimman nopeasti ja päästä nopeasti varsinaisiin kohteisiimme Alpeille, Italiaan ja Kroatiaan.
Illansuussa saavuimme Ingolstad-nimiseen pikkukaupunkiin Münchenin pohjoispuolella ja päätimme yöpyä siellä. Otimme huoneet jo moottoritielle näkyneestä Hotell BB;stä. Siisti ja edullinenkin (54€/2h huone aamiaisella). Kello olikin jo iltakahdeksan joten melko hurjan autobaana-ajon jälkeen reissumiehet ja –nainen päättivät nauttia pikaruokapäivällisen iltakahveineen naapurissa sijaitsevassa Burger Kingissa. Hotellilla pidimme vielä palaverin koskeien huomisia suunnitelmia.
Hain vielä pyörästäni jotain tavaroita ja samalla huomasin katteen vasemman alaosan oleva öljyn peitossa. Siis jostain vuotaa…. No, katsotaan aamulla. Joka tapauksessa – 693km ajoa on takana ja keskinopeudeksikin tuli navigaattorin mukaan 111km/t. Edellinen ei ole tarkoitettu leuhkimiseksi vaan ihan siksi, että navigaattori on yksi kiva lelu sen lisäksi, että se on monin kerroin paperikarttaa parempi opas.
Ti 06.06.06
Kylmän kolea ja pilvinen mutta sateeton aamu tervehti kulkureita heidän raottaessaan ikkunaverhoja Saksanmaan Ingolstadissa. Puolikahdeksan menimme kaikki aamiaiselle hotellin alakertaan. Aamiainen oli runsas vaikkakaan ei ruhtinaallinen. Muiden pakkaillessa varusteitaan Kari kävi läpi kaikkia mahdollisia kiristettäviä ruuveja RT;nsä moottorissa löytääkseen öljyvuodon.
Ja kas, ennen lähtöä tehty venttiilien säätö ja siinä mekaanikolta unohtunut toisen venttiilikannen kiritys! Jälleen mainosta merkkikorjaamoille!! No, minä kiristin pultit niin kireälle kuin uskalsin ja konsti taisi auttaa koska pyörän kylki pysyi öljyttömänä seuraavana ajopäivänä.
Yhdeksältä suuntasimme pyörämme kohti Italian Alppeja. Ajoimme ensin Müncheniin, siitä jatkoimme Carmish-Partenkirchenin ja Passo Timmellsjochin kautta Meranoon ja Cloziin Lago di Santa Ciussine-järven eteläpuolella olevaan kylään nimeltään Dermulo ja otimme huoneet keskustan Victory.hotellista. Ihan kiva, siisti ja rauhallinen paikka. Saimme kahden hengen huoneet illallisineen ja aamiaisineen mielestäni aika hyvään hintaan – 80€/huone! Ei kovin paha hinta erittäin tilavasta huoneesta näillä ”lisukkeilla”!
Jos sää olikin aamulla ollut kolea ja matkalla satoi vettä ja rakeita niin Timmelsjochista laskeutumaan (2491m) alettaessa sää alkoi lämmetä jopa hellerajalle ja lämpö sai porukan riisumaan ylimääräisiä vaatteita ajopukujensa alta.
Päivä antoi siis parastaan; Mahtavan upeita maisemia, kukkaniittyjä, lumihankia, vettä, rakeita, jäisiä tunneleita, viluntunnetta ja hikistä oloa! Mahtavaa kokemusta kaikenkaikkiaan!
Näin tämä moni-ilmeinen päivä piirtyi ikimuistoiseksi elämykseksi kulkurien mieliin. Suihkun jälkeen kävimme illallisella hotellin ravintolassa ja mopomme saivat turvalliset yösijat hotellin autotallissa.
Päivän ajomatka oli 425 km.
Nyt porukka on jo niin tyytyväisen uupunutta, että kaikki ovat jo nukahtaneet ilman iltasatua joten kait on ”kirjurinkin” lupa painua unten maille!

Ke 07.06.06
Aamisen nautimme pöytiin tarjoiltuina hotellin aamiaisravintolassa ja uuden päivän uuteen matkaan lähdettiin noin klo 10.00 suuntana Slovenia. Navigaattoreihimme laitoimme aluksi reitiksi Trenton kautta Bassanoon välttäen moottoriteitä. Matka sujui aluksi todella upeissa maisemissa – kuten olimme odottaneetkin. Mutta iltapäivällä alkoi tuntua – Alpit maisemineen kun jäivät taakse – että kyläteillä ajaminen on työlään hidasta. Matka etenee vain 50-60km/t keskinopeutta joten poistimme navigaattoreistamme moottoritiekiellon ja ajoimme moottoritietä Padovan ja Venetsian ohi kohti Sloveniaa.
Sloveniaan saavuttuamme tankkasimme pyörät ja kahvittelimme. Kahvitellessamme päätimme jatkaa matkaamme yllättäen Kroatiaan asti. Ihanaa tämä moristin elämä; ei aamulla herätessä tiedä missä valtiossa illalla laittautuu levolle!
Niinpä ajoimme kohti Kroatiaa, Adrianmeren rannalle Rijekaan, josta käänsimme etelään kohti Pulaa. Icicissä, hiemen Opatian eteläpuolella, menimme paikalliseen turisti-infoon josta saimme muutaman läheisen hotellin osoitteet. Otimme huoneet aivan rannassa sijaitsevasta Villa Mambasta heti kahdeksi päiväksi. Kertakaikkiaan upeantyylikäs wanhanajan hotelli 40€/huoneisto aamiaisineen! Todella edullinen hinta kahden huoneen ja kylppärin huoneistoista!
Illallasuihkun jälkeen kävimme syömässä kunnon pihvit läheisessä rantaravintolassa.MINOLTA DIGITAL CAMERA
Kilometrejä oli päivän aikana kertynyt 403 joten vatsa täynnä hyvää pihviä, mieli hienoista kokemuksista tyytyväisenä oli ihanaa vaipua puhtaisiin lakanoihin lataamaan voimia uuteen päivään!

To 08.06.06
Ja niin se uusi päivä koitti ja alkoi hotellin rantapaviljongilla wanhan isännän pöytiin tarjomalla aamiaisella. Aamiaisen jälkeen kävimme porukalla kaupassa täydentämässä matkaeväitämme.
Aioimme viipyä tässä hotellissa toisenkin yön. Niinpä kauppareissun jälkeen pakkasimme pyöriimme välttämättömimmän ja lähdimme ajamaan Adrianmeren rantaa kohti Splitsia. Aikomuksemme ei ollutkaan ajaa suinkaan Splitsiin saakka vaan tehdä sellanen mukava päiväreissu. Kahvittelimme välillä ja Säde ja Kari kävivät uimassa kirkkaanraikkaassa (+18) meressä. Sää oli todella mahtava eikä ollut liian kuuma. Istuimme hetken rannalla jäätelöä syöden
Ja lopuksi palasimme samaa reittiä pitkin Iciciin, Hotelli Villa Mambaan.
Säde ja Kari kävivät tutustumassa reissun jälkeen vielä Icicin rantabulevardiin ja muuhunkin ympäristöön poikien jäädessä hotelliin. Hotelliin palatessa Kari kiipesi rantakadun puuhun ja keräsi aimo kourallisen puun keltaisia hedelmiä. Hedelmien nimeä en tiedä mutta hyviä olivat ja muutaman vein pojillekin maisteltaviksi. Kukaan ei tullut edes kipeäksi vaikka ”tuntemattomia” hedelmiä söivätkin! Saman tien suunniteltiin huomispäivän reittiä. Jäi kuitenkin avoimeksi – taas kerran – missä maassa seuraavaksi yöpyisimme. Eikö tämä ole elämisen vapautta sanan pyhimmässä merkityksessä?
Illan pimetessä kävimme vielä syömässä tukevan illallisen eräässä toisessa rantaterassissa.
Kilometrejä ei tänään kertynyt monia; vain 115 johtuen monista rannan läheisistä pikkupoluista joilla tarkoituksellisesti ajelimme mutta elämisen arvoisia olivat jokainen kilometri!

Pe 09.06.06
Aamiainen tarjoiltiin jälleen pöytiin hotellin rantaterassilla. Maksoimme saman tien huoneemme ja starttasimme matkaan kohti paluumatkaa Italiaan. Ylihuomenna eli sunnuntaina Kalevin Raili ja Jorman Arja –vaimot tulisivat lentäen Venetsian kentälle joten meidän oli palattava Italiaan.
Aamusää oli eilisen tapaan aurinkoinen ja sopivan lämmin, +18. Ajoimme ensin Nova Corican kautta Tolmiin ja edelleen Kranjska Goraan, Slovenian luoteiskulman suosittuun talviurheilupaikkaan.
Kranjska Gorassa otimme huoneet pienestä perhehotellista kahden pikku järven idyllisestä kuvelosta. Oikein ihastuttava paikka, 42€/2h huone aamiaisella.
Matkan maisemat olivat todella upeita, ehkä tähän astisen matkamme upeimmat, korkein kohta oli 1611m. Jälleen kerran – ties monennenko – tuli mieleen, ettei näitä kokemuksia maisemineen yksinkertaisesti voi tyhjentävästi kenellekään kuvailla; Dolomiitit ja Alpit pitää kokea itse!!
Minäkin olen täällä jo kolmannen kerran ja joka kerta kokemus on yhtä väkevä!
Iltasella kävimme kävelyllä järvien ympäristöissä ihaillen ja kuvaten ympärillä ylväin taivasta kohden korottautuvia Dolomiitteja. Lopuksi söimme maukkaan illallisen naapurissa olleessa ravintolassa.
Illän viileydessä, +10, palasimme hotelliimme. Kalevi ja Jorma kävivät vielä iltapromenadilla ennen kuin oli aika kokea yöpyminen Slovenian vuorilla 1080m korkeudessa.
244 uutta kilometriä tuli tänään matkamiesten upeisiin ja uskollisiin bemareihin.

La 10.06.06
Aamiaisen jälkeen pakkasimme taas ratsumme lähtövalmiiksi. Klo 9.30 starttasimme kohti Cortinaa, tuota 50-luvun olumpiakaupunkia.
Lämpöä oli lähtiessä vain +9 astetta mutta Cortinaan saavuttuamme jo +24. Kyllä tarkenee. Alkaa joskus loppumaan tavaratila kun vaatetusta pitää vähentää kovin runsaasti. Varsinkin kun samassa pyörässä on kahden aikuisen runsaan kahden viikon kaikki varustus. Mutta bemarin RT on mainio matkapyörä – siihen sopii! Sää oli siis maino ja maisemat sitäkin upeimpia.
Cortinasta ajoimme Passo di Giaun ja Passo di san Pellegrinon kautta Moenaan ja siitä edelleen Teseroon, jossa meille oli varattuina apartementokset, 2h+kk+kh, 8 päiväksi Hotelli Residente Montebellissä.

MINOLTA DIGITAL CAMERA
Passo di san Pellegrinolle nousu oli todella jyrkkää, 18°, matkamme jyrkin yhtäjaksoinen nousu.
Parissa kohtaa pysähdyimme ottamaan valokuvia. Jyrkän nousun ja lukemattomien neulansilmäkurvien jälkeen tasapainoaisti – kuten kaikki Alppimaisemissa mopoilleet tietävät – oli hiukan hukassa. Niinpä Jormalle sattui liikkeelle lähdettäessä pyörän kaatuminen josta onneksi selvittiin pintanaarmuilla sivulaukuissa. Ylhäällä 1918 m korkeudessa oli upeat näköalat.
Alastullessa oli yhtä jyrkkää mutta ei – onneksi – yhtä tiukkoja kurveja. Kurvit ovat upeita ajaa mutta n. 500kg kokonaispainoisella mopolla tuntikausia ajettaessa ranteet alkavat väsyä!
Monessa kohden alas tultiin ykkösvaihteella ja siltikin oli pakko joskus jarruttaa. Laskuissahan käytetään moottorijarrutusta hyväksi niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Teseroon saavuimme iltaseitsemän tienoilla.
328km ajaneina astuimme taloksi Residente Montebellin tilaviin ja mukaviin huoneistoihin.
Iltasella kävimme jalkaisin tutustumassa tähän pohjois-Italian pikkukylään lähemmin. Kalevi ja Jorma jäivät kylälle iltapizzalle Kari ja Säteen jatkaessa kotihotelliin.
Iltasuihkujen ja –kahvien jälkeen tuntui tosi makealta mennä sänkyyn puhtaantuoksiin lakanoihin. Unikin tuli oikein joutuin………..

Su 11.06.06
Tänä aamuna ei mentykään valmiiseen aamiaispöytään koska asumme apartementoshotellissa vaan aamiainen on valmistettava itse. Kahdeksan jälkeen Kalevi soitteli ovikelloamme ja kyseli joskos me lähtisimme heidän kanssaan Venetsiaan hakemaan Railia ja Arjaa. Matkaa Teserosta Venetsiaan on n. 200km suuntaansa joten emme viitsineet lähteä vaan pojat lähtivät kahdestaan.
Me puolestamme joimme aamukahvit kaikessa rauhassa omalla parvekkeella.
Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kylille tutustuen Teseroon ja lähikyliin sekä ostamaan jääkaappiin täydennystä. Minkäänlainen kauppa ei – Suomen tapaan – kuitenkaan ollut auki koska oli sunnuntai. Näin ollen jääkaappimmekin saa olla tyhjänä yli viikonlopun. Emme löytäneet edes minkäänlaista avoinna olevaa kioskia, kahvilaa tai ravintolaa. Muutamia pysty- ja olutbaareja kyllä löysimme. Lopuksi keksimme aivan hoteliimme läheltä erään pubin yhteydessä olevan pizzerian josta Säde osti mukaamme Salame Piccana –pitsat ja jäätelöt. Kotiterassilla nautimme ne sitten hyvällä ruokahalulla ja joimme päälle hyvät kahvit.
Syötyämme lähdimme uudelleen pyörällä ihailemaan italialaiskylän sunnuntairauhaa. Muutama ravintola oli avannut illaksi ovensa mutta muuten kadut olivat melko autioita. Ei ollut turistikausi meneillään, sen havaitsi kaikesta.
Kahdeksan jälkeen Kalevi soitti ja kertoi olevansa tulossa ja minä lupauduin pizzalähetiksi noutamaan tulokkaille lämpimät pitsat valmiiksi kun he kotiutuvat hotelliin!
Ihanaa tällainen rauhallisempikin päivä tässä välillä. Onhan sitä ajettukin jo kokonainen viikko ilman yhtään vapaapäivää.
Mitä teemme huomenna – siitä ei illalla päätetty vaan matkamiehet nukahtivat omissa huoneistoissaan omien vaimojensa kainaloon varsin nopeasti.
Jälleennäkemisen riemu oli ilmeinen………

Ma 12.06.06
Aamuseitsemältä heräsimme läheisen kirkon kellojen valtaisaan pauhuun. Todella järkyttävää melua vartin välein. Tuli mieleen jokin italialainen tapa hätistää ihmiset jalkeille arkipäivään.
No, jatkossa saimme sitten maistaa lisää….
No, jääkaappi ammotti tyhjyyttään joten Kari vaan bemarin selkään ja hakeen läheisestä kaupasta vaimolle ja itselle aamiaistarpeita. Samalla asialla kävivät toisetkin reissumiehet ja aamiaiset syötyämme pidimme pikapalaverin päivän ajoista ja suunnitelmista.
Yksimielisesti päätimme, että nuolemme heti kermat päältä ja ajamme Sellarundan. Sellahan on yksi ohittamaton paikka kun on kyse Dolomiiteista. Sella kohoaa hyvin uljaan näkynä kolmen kilometrin korkeuteen. Dolomiitit tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Jo pelkästään maisemallisesti näky on mykistävä. Perinteinen alppimaisema yhdistyy rosoiseen ja jyrkkään dolomiittivuoristoon. Aurinko saa nuo rosoiset kalliojyrkänteet hohtamaan punaisen eri sävyissä päivän roosasta illan lilanvärisiksi monumenteiksi. Sellarundaan kuulu myös Passo di Pordoi, josta ajoimme köysiradalla aivan huipulle. Pilvenhattaroiden yläpuolelta kolmen kilometrin korkeudesta aukesivat henkeäsalpaavat maisemat yli valkoisten Alppien ja jyrkkien, rosoisten Dolomiittien. Kirkkaan jään peittämät pienet vuoristojärvet heijastuvat kuin safiirit valkoisesta maisemasta. Kun katsoo tarkkaan, laakson pohjalla virtaavan joen varressa erottuu pikku kyliä.MINOLTA DIGITAL CAMERA
Voi äiti, kunpa tietäisit… Jos joskus ajelet Dolomiiteilla – paas kokeillen Sella-rondaa! Jätä pyöräsi parkkiin ja jatka ylös köysiradalla. Takaan, ettet kadu!
Teseroon ja hotelliimme palattuamme lähdimme kylälle tarkoituksenamme syödä. Mutta… yllätys yllätys – jokainen pizzeria ja ravintola oli kiinni. Olikohan syynä jalkapallon MM-kisat tai jokin italialainen juhlapyhä mutta kiinni ne olivat.
No, ei hätiä mitiä, kyllä meidän ikäluokkamme pärjää. Palasimme hotellille ja jokainen kolusi jääkaappiaan, keräsi kaikki syötäväksi kelpaavan ja niin katoimmekin hotellin ulkoterassille oikein maittavan ja näyttävän illallispöydän nyyttikestityyliin josta ei edes samppanja puuttunut. Siinä sitten nautimme illallista Italian tummuvassa yössä kynttilöiden romanttisessa loisteessa kunnes uni alkoi painaa yhden jos toisenkin silmää. Niin painuimme lopuksi kaikki huoneistoihimme keräämään uusia voimia huomiseen ja suunniteltuun Lago di Garda-matkaan.
135 mahtavan kokemusrikasta kilometriä!

TI 13.06.06
Aamu oli aurinkoinen, taivas sinisen pilvetön. Kalevi ja Kari kävivät mopoillaan kylän Spar-kaupassa Jorman tyytyessä kulman takana olevan, hyvin varustetun lähikaupan tarjoamiin aamiaistarpeisiin. Aamiaisen jälkeen olimme jo klo 9.30 pyörien päällä matkalla kohti Garda-järveä. Lago di Garda on suurin Italian järvistä. Monien mielestä vielä kaunein koko Euroopassa. Etelässä sitä ympäröivät sitruunahedelmät, laakeripuut, sypressit, viinit, palmut ja oliivipuut.
Joten odotukset mahtavista maisemista olivat korkealla. Tosin Jormaa ja Arjaa lukuun ottamatta me toiset olimme tutustuneet seutuun mp-pyörillä nelisen vuotta sitten.
Matkalla kahviteltiin ja saavuimmekin Gardalle jo ennen yhtätoista. Ajoimme suoraan kylän halki alas järven länsirantaa Tremosinen risteykseen josta otimme suunnan kohti Vesiota. Mahtava ja komian erilainen lenkki maisemiltaan. Kannattaa poiketa – on se vaan sen verran erikoinen kokemus. Gardan länsirantahan on paljon itärantaa kauniimpi ja suositumpi.
Vesion lenkillä tie kulkee luonnon muovaamissa tunneleissa ja kallion halkeamissa – aivan satumaisia maisemia joita ei usein kohtaa.
Palasimme sitten alas takaisin rantatielle ja jatkoimme kohti etelää noin tunnin verran kunnes käänsimme pyörämme takaisin kohti pohjoista ja koti-Teseroa.MINOLTA DIGITAL CAMERA
Päivä oli tosi kuuma, + 31 astetta varjossa mutta ei se pahemmin haitannut matkanautintojamme.
Paluumatkalla pysähdyimme levähtämässä pienellä ja kauniilla Lago di Toblinon alppijärvellä
jossa Kari kävi – tietenkin – uimassa vaikka vesi olikin melkoisen virkistävän viileää, +17, mutta kuumassa päivässä se teki vain hyvää. Toblino järvi on tosi kaunis ja viehättävä samoin kuin sen rannalla oleva samanniminen historiallinen linnaj jossa sijaitsee myös poikkeamisen arvoinen Castel Toblinon ravintola.
Kuuden maissa oltiinkin takaisin hotellilla. Raikkaiden suihkujen jälkeen menimme porukalla syömään kunnon illalliset lähiravintolaan. Oma entrécoteeni ei kylläkään ollut niitä maukkaimpia syömiäni pihvejä mutta menettelihän se….. Olimmehan sentään kylän parhaassa ja ainoassa aukiolevassa ravintolassa.
Päivä antoi jälleen 296 ikimuistoista kilometriä joista tyytyväisinä painuimme pienen iltakävelyn jälkeen nukkumaan ja odottamaan mitähän sillä huomisella olisi varattuna meitä varten.
Ke 14.06.06
Aamuviideltä alkoi koko Teseron kylä juhlia; kirkonkellot pauhasivat täysillä ja kansaa liikkeellä kaduntäysillä. Seitsemän jälkeen tuli mieskuoro laulamaan kadulle parvekkeemme alle oikein kunnon serenadeja. Kirkossa oli juhlat, pääkadulla kulki soittokunta pysähdellen kauppojen edessä olevien pöytien luo nauttimaan samppanjaa ja taas jatkoivat matkaa. Torilla oli telttoja, livemusiikkia ja ruokaa…. Emme saaneet/ottaneet selvää, mikä juhla oikein oli menossa mutta komiat olivat ainakin puitteet. Ja taas kaikki kaupat kiinni!! No, aamiaisten jälkeen porukkamme kiersi kylällä omia teitään tutustumassa juhlallisuuksiin. Päivästä vaikutti tulevan lämmin; olihan nyt jo varjossa +28 astetta! Puolilta päivin pidimme palaverin ja päätimme lähteä ajamaan Passo di Manghenin kautta Borgoon ja takaisin samaa reittiä.
Reitin tie oli tosi kapea ja tiukkamutkainen. Maisemat olivat tällä reitillä olivat poikkeuksellisen metsäiset. Paikoin tuli mieleen ihan kotoinen Suomi metsineen vaikka kävimmekin yli 2000m korkeudessa. Muutamissa kohdin tiellä oli lehmiä kuin poroja Suomen lapissa! Yksi varteen otettava vaaratekijä tämäkin; tiukan kurvin takana saattaa tie olla täynnänsä märehtiviä lehmiä.
Alas tullessamme näimme, miten eräs motoristi oli ajanut pyöränsä nurin – liekö just lehmien syytä. Emme pysähtyneet paikalle koska paikalla oli jo muita eikä silmämääräisesti arvioiden ollut sattunut mitään vakavampaa henkilövahinkoa.
Passo di Manghen on erilainen sola. Jos suinkin on aikaa niin kannattaa ajaa ja kokea tämäkin sola.
Kilometrejä tälle ”tynkäpäivälle” ei kertynyt kuin 92 mutta jokainen niistä oli kokemusta, jota on sitten aikanaan hienoa kerrata elämämme ”kiikkustuoli”-jaksossa.
Me teemme nyt niitä muistoja joita silloin muistelemme.
Koska kylän putiikit ja ravintolat olivat kiinni teimme kukin asunnoissamme itsellemme illaliset jonka jälkeen kävimme iltakävelyillä kylällä, joka oli jo rauhoittunut päivän juhlista.
Iltakahvit nautimme omilla parvekkeillamme – siihen olikin mukava päättää hieno päivä.

To 15.06.06
Hyvin nukutun yön jälkeen koitti sininen, pilvetön ja kuumaa päivää lupaava aamu. Nautimme aamiaisen hotellin terassilla ja sitten pidimme samassa paikassa palaveriä päivän ohjelmasta.
On todella ihanaa vapauden tunnetta kun ei tarvitse olla jonkin ajolistan orja vaan saa päättää vaikka vasta aamiaisen jälkeen minne ajetaan tai ajetaanko minekään!
Seurueemme naiset päättivät pitää vapaapäivän ja suunnistautua bussi/taksikyydeillä lähistön kauppoihin, tottakai! Miehissä päätimme lähteä takapenkit tyhjinä ajamaan kohti Predazzoa, siitä Passo Rollen ja Passo di Grevedan kautta Agordoon. Agordosta ajoimme tietä nr 203 Allegheen ja edelleen Passo di Fedaian kautta Canazeihin.
Passo di Fedaia oli yksi matkamme kauneimpia solia – sääli vaimojamme, jotka eivät olleet mukana! Koskaan en ole ajanut rantatietä 2km korkeudessa! Täällä sen tein! Todella upea sola!
Välillä tie kulki siltojen yli, joiden alapuolen rotkoissa kulki tie 200 metriä alempana rotkon pohjalla. Huikaisevaa maisemaa!
Canazeista ajoimme sitten Passo di Carezzan kautta kohti Bolzanoa (tie 241) josta käänsimme pyörämme kohti Teseroa.
Poikkesimme reittimme varrella olevalla neitseellisestä kauneudestaan kuululla Lago di Carezzan alppijärvellä. Järvi on todella kaunis turkoosin värisine vesineen ja sijaitsee henkeäsalpaavan mahtavassa maisemassa; ympärillä havumetsää, pikkupolkuja ja taustalla Dolomiittien kuninkaallinen silhuetti.
Upea päivä oli jo iltakuudessa kun kolme yksinäistä motoristia parkkeerasi pyöränsä kotihotellin autotalliin makean päivän ja 199 km päätteeksi.
Illalla söimme tuliset – oikeastaan tosi kiukkuiset – pizzat naapuripizzeriassa. Sitten joimme vielä porukalla terassikahvit hotellimme terassilla punaisen kynttilän valaistessa etelän tummuvaa yötä.
Hieno päivä oli vaihtumassa hyväksi yöksi….

Pe 16.06.06
Perjantaiaamu aukeni jälleen lämpimänä – ei tosin ihan niin kuumana kuin pari edeltäjäänsä. Tämä oli pelkästään hyvä asia sillä edelliset päivät olivat olleet hiukan liiankin lämpimiä vaikka moottoripyörillä liikkeellä ollaankin.
No, aamiainen perinteen mukaan terassilla ja sen jatkoksi kartat esiin suunnittelemaan päivän retkeä. Yksimielisesti päätimme ns. Kastelruthin reitin. Eli tietä 48 Moenan Pozaan. Siitä tietä 241 n. 10 km kohti Bolzanoa ja sitten oikealle Passo Nigraan (Nigerpass), 1630m.
Nigerpassin jälkeen Tiersin, Fien ja Kastelruthin kautta jälleen Sellalle. Sellalta ajoimme suorinta tietä Kotiin.
Reissuun lähdimme vähän ennen kymmentä ja kotona olimme runsaan kuusi tuntia myöhemmin. Tie Nigerpassin läpi oli hieno ja avaramaisemainen – taas yksi erilainen elämys muiden joukkoon. Liikenne tällä reitillä oli reissumme vilkkain; Tuhansia moottoripyöriä, satoja polkupyöriä, tavallisia autoja ja kymmeniä rullalautailijoita laskemassa hurjaa vauhtia paikoin jopa 15° laskuja.
Aivan hurjaa touhua! Ajattepa vaan ihmistä jarruttoman rullalaudan päällä 50km/t vauhdissa.
Polkupyörät rullaavat alas huipuissaan jopa 70km/t!!
Hotellille saavuttuamme porukat kävivät kukin kylällä. Illemmalla Jorma ja Kalevi menivät vaimoineen juhlistamaan viimeistä yhteistä iltaansa Italian Teserossa syömällä juhlavan illallisen.
Säde ja Kari jäivät viettämään parisuhdeiltaa ensin Bellamonten terassilla ja sitten omalle parvekkeelleen. Ilta oli parasta, mitä Italian yö voi luvata…
Ajoa tälle päivälle kertyi 160 km.
Porukoiden palatessa kyliltä hotellille heitimme haikeat hyvästi Arjalle ja Railille, jotka aamulla lähtisivät lentäen paluumatkalle sinne jonnekin Pohjoisiin!
Meille muille seikkailu sen sijaan jatkuu…

La 17.06.06
Kuuden jälkeen aamulla Kalevi ja Jorma lähtivät kuskaamaan vaimojaan Venetsian lentokentälle.
Retket Italian Alpeilla olivat heidän osaltaan tällä erää ohi mutta elämä jatkuu ja kuka tietää mitä edessä on…
Päivästä tuli kuuma, mittari pysytteli itsepintaisesti täällä ”alppimajammekin” ympäristössä yli +30°! Säde ja Kari jättivät tänäänkin jo matkaan lähtiessä suunnitellun Venetsian kaupunkimatkan väliin. Sen verran lämmintä oli sää.
Jorma ja Kalevi sen sijaan poikkesivat kondolikylään jätettyään vaimonsa lentokentän lähtöselvitykseen.
Paluumatkallakaan pojat eivät ajaneet suorinta tietä Teseroon vaan nauttivat kiemuraisista alppisolateistä voidessaa ajella ilman matkustajaa ja muutenkin tyhjällä pyörällä.
Iltakuudelta pojat sitten saapuivat hotellille. Illalla hotellin ”vastaava” käväisi hotellilla ja saimme maksaa koko 8pv:n vuokramme, 300€/huoneisto. Hinta ei todellakaan ollut kova tällaisesta uudehkosta ja tilavasta kaksiosta! Olimme muuten hotellin ainoat vieraat!!
Säde ja Kari viettivät vapaapäivän ajellen lähiympäristössä mm Cavalesessa poiketen kaupoissa.
Osa päivästä kului hotellin aurinkoisella terassilla ja iltapäiväkahvien jälkeen otettiin reissun ensimmäiset ja ainoat ipnokoset!! Kaksi viikkoa on istuttu mpyörän selässä raikkaassa ulkoilmassa joten kyllä sekin wanhusten voimille käy mutta – kuten niin usein on todettu; – kyllä meidän ikäluokka selviytyy!
Illalla ei enää ketään haluttanut lähteä kylille syömään. Sen sijaan suoritimme itse kukin ns jääkaapin tyhjennyksen koska aamulla jätämme huoneistomme ja matka jatkuu..
Pienen neuvonpidon jälkeen päätimme huomisesta sen verran, että tekisimme pienen koukauksen Tsekkien puolelle. Saas näkee miten ”pienen”!
Nyt onkin iltakahvit nautittu ja lämmin suihku odottaa…
Tyytyväisenä reissuporukka painuu unten maille odottamaan taas uutta aamua ja uusia seikkailuja!

Su 18.06.06
Viimeinen aamumme Italiassa valkeni poikkeuksellisen viileänä; vain +15°. Tosin heräilimme jo hyvissä ajoin ja aamiainenkin oli naposteltu ennen seitsemää. Tällä kertaa aamiainen nautittiin ensimmäistä kertaa sisätiloissa oman keittiöpöydän ääressä. Ihan hyvää se oli siinäkin.
Vielä loppukatsaus läpi huoneiston jotta kaikki jää okei-kuntoon seuraaville matkailijoille ja sitten tavaraty laukkuihin ja laukut pyöriin.
8.30 kolme bemaria oli taas tien päällä navigaattoreissaan osoitteena; ”Plnez”, kaupunki Tsekkien maalla.
Vaikka olikin sunnuntaiaamu niin teillä oli melkoinen liikenne, jopa ruuhkaksi asti. Voi sitä asuntoautojen ja –vaunujen määrää… 25km ennen Müncheniä alkoi kymmenen kilometrin jono
jonka ohitimme pyörillä kätevästi jonojen välistä ja välillä – hiukan laittomastikin – pientareen puolelta.
Münchenistä jatkoimme A9/A93 myöden Regensburgiin ja edelleen Waidhaussiin jossa ylitimme rajan Tsekkien puolelle. Melko mutkatonta nykyisin tämä maasta toiseen siirtyminen – tuskin edes passia vaivautuvat katsomaan.
Rajalta jatkoimme matkaa kohti Plneziä. Emme kuitenkaan ajaneet Plneziin asti vaan käännyimme oikealle kohti Sokolov-nimistä pikkuista, perustsekkiläistä kylää, noin 80km Plzenistä luoteeseen.
Joku Prahan-kävijä oli meille aikaisemmin kertonut, että Tsekeissä on kaikki edullista, jopa halpaa.
No, eka hotellissa tiedustellessamme huoneen hintaa, kahden hengen huoneesta pyydettiin 136€!
Emme tietenkään jääneet sinne. Seuraava hotelli, lähes samalla kadulla, antoi meille tilavat ja siistit huoneet 45€/huone aamiaisineen.
Illalla kävimme syömässä hyvän illallisen neljän hengen seurueena. Söimme tosi maukkaasti jälkiruokineen ja ruokajuomineen 6€ per henkilö!! Ei lainkaan hassumpaa!
Mutta taas on mukava päivä illassaan. 605 km takana ja mopon kuntotestikin tuli tehtyä; 198km/t kahden hengen ja sivulaukkujen kanssa! Navigaattorin mukaan! Ei hassumpaa sekään! BMW suosittelee muuten laukkujen kanssa max nopeudeksi 130km/t
Ainoa mutta väkevässä päivässä on se, että matkaa alkaa olla uhkaavasti lopuillaan. Enää yksi päivä ennen Rostokissa tapahtuvaa laivaan ajoa mutta motoristina jokainen meistä neljästä odottaa yhtä elämyksellisiä tunteja jokaiselta matkapäivältä. Ja vielä matkan jälkeenkin…

Ma 19.06.06
Tsekkiläinen aamu oli yhtä aurinkoinen ja kuumaa päivää enteilevä kuin italialaiset sisarensakin.
Illalla sovitusti kävimme aamiaisella klo 8.30. Hotellin tarjoama aamiainen oli reissumme ylivoimaisesti runsain. Aamiaisen jälkeen pidimme pienen neuvonpidon poikien huoneessa nr 311.
Päätimme startata klo 10.30 kohti Rostokia ja matkalla poiketa – jos aika sallii – tutustumaan Berliiniin vaikkapa Brandenburgin Portteihin. Joten ei muuta kuin navigaattoreihin osoitteeksi Rostok ja tien päälle.
Päivästä muodostui todella kuuma. Muutaman tunnin ajeltuamme päätimme unohtaa koko Berliinin kierroksen. Mittari näytti +34° lämpöä joten yhdenkään meistä ei tehnyt mieli lähteä millekään kaupunkikierrokselle. Nyt kävi Berliinin tutustumisen kanssa samoin kuin Venetsiankin; liian kuumassa ei yksinkertaisesti huvita eikä jaksa! Niinpä asetuimme ”leiriksi” eräälle rastipaikalle Leipzigin lähelle puunvarjoihin. Kalevi ja Jorma riisuivat pyöristään laukut ja päättivät aikansa kuluksi lähteä kokeilemaan paljonko heidän pyöränsä oikeesti kulkee. Kari ja Säde jäivät puiden ja sateenvarjojen varjoon vartioimaan poikien laukkuja ja viettämään muutenkin vapaata.
Tovin kuluttua pojat palasivat onnellisina; Kalevin RT meni 203km/t ja Jorman GT 235km/t
Ihan riittäviä nopeuksia molemmat!
Muuten matka Tsekeistä Rostokiin on yksitoikkoinen ja tylsä; peltoa, peltoa ja taas peltoa. 150km ennen Rostokia taivas alkoi pilveillä ja välillä motonelikko sai vettäkin niskaansa muutaman kuurollisen. Juuri saavuttuamme Rostokiin taivas avasi hanansa täysille; vettä tuli salamoiden ja valtavan jyrinän saattelemana niin paljon ettei enempää pilvistä voi tulla. Niinpä meidän suunniteltu kauppareissumme Rostokissa tyrehtyi vierailuun sataman Marketissa, jossa ei tosin myydä paljoa muuta kuin alkoholijuomia. No, siinä Marketin parkkipaikalla jätimme hyvästit mainiolle matkaporukallemme. Kari ja Säde ajoivat TT-Linen terminaaliin ja pojat Superfastiin.
Päivämatkaksi tänään muodostui 675km.
Kiitos, pojat ja teidän vaimonne!
Meillä on jo kolmas yhteinen mopomatka on takana. Jos olette yhtä tyytyväisiä nyt tekemäämme matkaan ja matkaseuraan kuin minä ja vaimoni niin olemme tehneet jälleen kerran erittäin hienon reissun! Tehdäänkö vielä neljäs ja jos niin minne? Pyreniineille(kö)?

Ti 20.06.06
Laivan saapuessa aamukuuden aikaan Trelleborgin satamaan taivas oli raskaassa pilvessä ja sataa tihutti. Tankkasimme pyörän lähimmällä Shellillä ja sitten vaan urku auki ja kohti Tukholmaa!
Heti kohta alkoi sataa oikein kunnolla ja sade jatkui melkein Tukholmaan asti! Aika raskas ajaa satoja kilometrejä kaatosateessa mutta emme antaneet periksi eikä turhia taukoja pidetty. Pari kertaa
poikkesimme McDonalsissa pikakahvilla ja pakollisilla tankkauksilla kunnes kolmen nurkilla olimme perillä kotona Åkersbergassa.
Päivän ajoksi navigaattori rekisteröi 688km 109km/t keskinopeudella.
Koko reissun pituudeksi tuli 5905km. Rahaa paloi minulta näin kohtuudella kuluttaen aika tarkkaan 2 000€ eli ei mitenkään kamalan paljoa. Tietysti rahaa saa palamaan paljon enemmänkin mutta tuolla summalla tulee kohtalaisesti toimeen.
Tämän rahajutun liitän kertomukseeni siksi, että on monia ensikertalaisia joilla ei ole tietoa matkan kustannuksista matkaa suunnitellessaan. Tästä voi ottaa suuntaa-antavaa ohjetta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: