Etusivu

2011

Lähdimme reissulle 9. 6. 2011, tässä linkissä olisi tarjolla reissusta  kuvia: -KLIK-
ja tässä videota: -KLIK-

Kaleville tämä olikin sitten viides italianreissu omalla mopottimella. Matka tehtiin kolmella pyörällä, kahdella niistä vaimot pyörän tarakalla. Kaleville ja Railille tämä järjestely on eka kerta vaikka siellä on useasti jo oltu. Nimittäin aina ennen Raili on sinne ja takaisin matkannut lentokoneella ja ajellut pyöränkyydillä vain matkakohteen “päiväreissuissa”.

Keijolle ja Kirstille tämä on eka pitkä mp-reissu. Kolmas matkalainen on Jarmo joka matkaa reissun takapenkki tyhjänä.
Suunnitelma oli löysä, ajatus että “perillä” Gardan länsirannalla oltaisiin noin viikon verran “lunkisti” ja tehtäisiin pikku päiväretkiä “tukikohdista” käsin. Mennessä katsotaan rauhassa  Sella ja palatessa  Stelvio

Pari päivää ennen lähtöä navigaattori (runsas vuosi sitten hankittu Garmin Zumo 660) teki tenän kun sinne juuri olin syöttänyt matkalla tarvittavia osoitteita. Ei muuta kuin keskiviikkona 8.6. se oli pikaisesti kiikutettava huoltoon Lohjalle. Eipä saatu kuntoon mutta sain tilalle heppoisemman mallisen laitteen (Garmin Zumo 220). Valitettavasti teline oli vaihdettava vaihtaa kun kiinnitys on erilainen…

Blogia kirjoittaa reissun ajan lähinnä Raili kun hänen ei “tarvitse” ajaa

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
To 9.6.2011
Lämmin lähtö

Vihdoinkin tien päälle, matkaan päästiin noin 30 asteen lämmössä. Klo 18 starttasimme Raumantien motellilta. Siis Kirsti ja Keijo ja me plus Jarmo ilman kiinnipitäjää. Turussa seuraamme liittyi Helsingistä tullut Esa.

Päivä meni pakatessa ja asioita järjestellessä. Siinä sitä olikin miettimistä, mitä ottaa ja mitä jättää. Piti varautua tämän hellevarustuksen lisäksi sadeilmaan ja mahdolliseen kylmyyteen. Suomi on kai Euroopan lämpimin paikka näinä päivinä.

Toinen miettimisen aihe on syöminen ja eväät. Matkalla ei aina osu kivaa näköalaravintolaa kohdalle, kun nälkä yllättää. Kokemuksesta on opittu, että parasta on ottaa omat eväät. Siispä vedenkeitin, termospullo, murukahvi, teepusseja ja jauhekermaa pakattiin mukaan. Pari banaania ja omenaa mahtui mukaan, mutta eipä juuri muuta. Poiketaan sitten kaupassa ostamassa jotain.

Menopelit: Jarmo BMW R 1200 R ml 10761, Keijo Yamaha FJR 1300 ml 12853, Esa Honda VFR 1200 ml n1200km ja Kalevi BMW K 1200 GT ml 29141km.

Saaristo ja Suomen suvi antoivat parastaan tänään. Tukholmasta jatketaan sitten aamulla itärannikkoa pitkin Malmöhön.
Päivän reitti

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Pe 10.6.2011
Ruotsin rannikkoa

Aamulla ajoimme Tukholman ruuhkista E4 tietä etelään hienossa kelissä. Jatkoimme rantatietä “normaalin” E4 moottoritien sijasta koska aikapulaa ei ollut.

Vestervikin tienoilla saimme sateen ja samalla lämpötila putosi 13-14C asteen paikkeille. Kalmarissa vietimme tovin aikaa ostoskeskuksessa samalla lämmitellen luitamme. Eipä tullut tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan, Suomessa kun oli hellejakso menossa.

Ennen Karlskronaa oli iso rock festivaali joka tukki tien liikennettä. Väkeä oli paljon! Siitä selvittyämme ajelimme Malmöön, jossa saimme etsiä satamaterminaalia kissojen ja koirien kanssa. Se oli yllättävää ja aika uskomatonta, kun joka miehellä oli navigaattorikin käytössä. Sataman viitoitus oli uskomattoman surkea. Erilaisia satamavaihtoehtoja oli enemmän kuin tarpeeksi ja viimein löysimme oikean, juuri ajoissa.IMG_0959
Oli mahtavaa seurata laivan kannelta, aitiopaikalta, kun laivamme alitti Juutinrauman sillan iltavalaistuksessaan. Oli tosi pitkä ajopäivä, seitsemisensataa kilometriä mutkaista, pienehköä tietä. Luulenpa, että joka iikka nukahti alle viidessä minuutissa, kun sänkyyn ehdimme.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

La 11.6.2011
Saksan bahnoille

Aamu näytti toiveikkaalta ilman suhteen, vaikka laivan uumenissa ei vielä tiedetty, millainen ajokeli tulisi. Siispä päälle laitettiin niin lämmintä kuin bokseista löytyi. Ja tulihan se sade ja kylmyyskin jossain vaiheessa. Onneksi alku- ja loppumatkasta oli kaunista.

Päästyämme autobahnalta pienemmälle tielle maisematkin muuttuivat mielenkiintoisemmiksi. Oli mutkainen, hyväkuntoinen, hiljainen tie, polveileva, kaunis maisema, uljaita lehtometsiä ja siellä täällä tyypillisiä saksalaiskyliä, joissa talot ovat tiiviissä rykelmissä. Tällä kertaa navigaattorit ohjasivat meidät moitteettomasti, ilman kommervenkkejä oikeaan paikkaan hotelli Ibikseen Erfurtin reunamille. Kuuma suihku oli poikaa nääntyneille matkalaisille. Illaksi taas kaunistui.

Pyörän päällä istumisen jälkeen oli kiva tehdä porukalla rauhallinen kävely ruokapaikkaa etsien. Löytyi. Maistui. Ajoa tuli tänään ”kohtuullisesti” eli noin 500 km. Maksiminopeus oli 159 km/h. Hotellille saavuimme jo kolmen aikoihin. Tämä hotelli oli buukattu etukäteen, mutta seuraavista ei ole vielä tietoa.

Päivän  reitti

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Su 12.6.2011
Veti vakavaks

Oli pakko ahnehtia aamiaista koko kympin edestä (tuplahuone 52 e + aamiainen 10e/henki). Kaunis aamu. P1020879

P1020887

 

 

 

 

Pieni ajo Buchenwaldin keskitysleiriin. Kuuma kierros laajalla alueella moottoripyörätamineissa aurinkoisessa säässä. Jotain varusteita saimme onneksi jättää henkilökunnan huoneeseen.

Surullisissa tunnelmissa vaelsimme tärkeimmät pisteet, jotta saimme taas kauhistella, mihin kaikkeen homo sapiens pystyy pahimmillaan. Eikä siitä ole kovinkaan kauan. Oli oikein hyvä käydä tutustumassa, jotta emme unohtaisi…jotta muistaisimme, ”millaista tekoa me olemme”.

Vastapainoksi saimme nauttia ihanasta ajokelistä ja hyvistä teistä. Tiet olivat lähes tyhjiä, kun rekat eivät aja Saksan teillä sunnuntaisin.

Matkaa kertyi tänään n. 450 km. Miehet innostuivat vähän päästämään pyörien menohaluja valloilleen. Aivan salakavalasti BMW:n vauhti nousi 220 km:n (GPS antama nopeus) tuntivauhtiin, enempää ei takapenkkiläinen sallinut. Siinä vauhdissa tuuli meinas repiä jo kypärän päästä. Muuten, bluetooth-yhteys on kätevä, voi vähän puhella, vaikka kovimmassa vauhdissa ei tahdokaan saada selvää toisen puheesta. Korvatulpat on kans välttämättömät, ettei liiaksi väsy meluun ja suhinaan.

Ensimmäistä kertaa sattui, että joku joutui erilleen porukasta. Jarmo veti letkaa vähän Kalevia vauhdikkaammin ja ajoi toisena tulleelta Keijolta karkuun. Porukat saatiin kyllä suht nopeasti kasaan kännyköiden ja GPS:n avulla.

Hotellia rupesimme hakemaan seitsemän aikaan navigaattorin listalta. Ensimmäinen valinta tärppäs. Ihana perinteinen itä-baijerilainen Landgasthof Weiherh Buxheimin kylässä lammen rannalla, 76,50 per tuplahuone plus aamiainen. Saavuimme puoli kahdeksalta ja söimme ensin tosi maukkaat annokset paikallista erikoisuutta, Maultaschen überbacken mit Schinken und Käse eli pastataikinasta tehtyjä taskuja täytettynä jauhelihalla ja kuorrutettu kinkulla ja juustolla. Jälkiruoaksi ihanaa Apfelstrudelia ja kahvia. Ei lomaolo voi enää tämän paremmaksi tulla. Kädet ristiin ja kiitokset ihanasta päivästä ja varjeluksesta.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ma 13.6.2011
Linnoista Dolomiiteille

Tänään jouduimme lähtemään tien päälle sateessa, onneksi ei mitään kaatosadetta kuitenkaan. Lähtö puoli kymmenen maissa suuntana Füssen ja siellä söpösti vuoren kainalossa sijaitseva Neuschwansteinin linna.

Sadepäivästä huolimatta siellä oli aikamoinen väenpaljous. Keijo jonotti meille lippuja kolme varttia ja kun hän pääsi luukulle, oli seuraava Führung eli opastettu kierros vasta kolmen jälkeen, eli odotusaikaa nelisen tuntia. Se olisi ollut meille liikaa. Ilman opastusta linnaan ei päässyt.P1020900

Päätimme luopua suuresta unelmasta nähdä tuo satumainen linna. Sen sijaan aivan vieressä sijaitsevaan Hohenschwangaun linnaan saimme liput aikaisemmin. Ratkaisu ei ollut huono, koska linna puutarhoineen oli viehättävä, vaikkakaan ei niin kuuluisa kuin Neuschwanstein.

Alppien pohjoispuolelle ennustettiin sadetta moneksi päiväksi, joten päätimme siirtyä nopeinta mahdollista reittiä Alppien eteläpuolelle, kohteena Dolomiitit ja Canazein kylä. Suurin osa matkasta taittui moottoritietä Innsbruckin ohi ja Alppien läpi.

Voin vakuuttaa, että maisemat eivät olleet tylsiä. Tie kulki lukuisien mahtavien siltojen kautta, korkein niistä taisi olla 170m. Joskus sukelsimme pitkäksi toviksi tunneliin. Vuoret muuttuivat yhä jylhemmiksi ja lopulta edessä olivat henkeäsalpaavan kauniit ja jylhät Dolomiitit. Loppumatkan ajoimme mutkaista solatietä, joka nousi ylimmillään n. 1600 metriin. Sadekin lakkasi loppumatkasta. Ajoa kertyi n. 350 kilometriä.

Saavuimme melko myöhään, mutta onnistuimme kuitenkin aika pian löytämään Bed and breakfast –paikan, joka ei kuitenkaan poikennut mitenkään suuremmin edellisistä majapaikoista. 38e huone ja aamiainen per person. Kalevin etukäteen netistä bongaamia hotelleja emme löytäneet täältä, liekö lopetettu tai nimi muutettu. Suurin osa kylän monista hotelleista ja ravintoloista oli vielä kiinni. Joissakin paloi vielä jouluvalot. Oli vähän aavemainen tunnelma. Onnistuimme silti löytämään avoimen ristoranten yhdeksän aikaan ja saimme ihan hyvää italialaista ruokaa. Kolmen ruokalajin Menu Turistico maksoi 15 euroa.

Päivän reitti

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ti 14.6.2011
Kivet puhuvat

Onnistuimme aamulla pääsemään toviksi nettiin ja ilmeni, että etsimämme hotelli Sella Rondan ei pitänytkään olla Canazeissä vaan viereisessä Val di Fassan kylässä. Ajoimme ensi töiksi Sella Rondaan varaamaan huoneet kolmeksi-neljäksi yöksi, sillä hinta oli täällä edullisempi, 34€ puolihoidolla/ henkilö kahden hengen huoneessa. Saimmekin jättää jo kamat yhteen huoneista ja lähteä hiukan kevyemmillä pyörillä päivän kierrokselle Cortina D’Ampezzoon.
Siis tätä varten tänne tultiin!

Oli suorastaan mykistävää ajaa keskellä jylhiä dolomiitteja, kauniita vehreitä rinteitä ja solisevia vuoripuroja. Tosin laulukin irtosi Kalevilta (sihteeri kesti sen hyvin)!

Kypäräpuhelimessa kajahti  Oi Herra suuri luoja maan ja taivaan… Totesimme, ettei meidän uskomme riittäisi pitämään kaikkea tuota mahtavuutta ja kauneutta vain sattuman tuotteena. Ajamalla ja nauttimalla ylistimme Jumalaa.P1020801

Matkaa Cortinaan ja takaisin kertyi n. 130 km. Kolmonen taisi olla suurin vaihde koko päivänä, enimmäkseen ykkösellä tai kakkosella mentiin. Alamäessä pari kilpa-polkupyöräilijää ohitti meidät! Tie oli aika kippurainen, paluureitti Arabban kautta vähän iisimpi. Taisi olla aika rankka reitti porukan ensikertalaisille. Sadekuuroja saatiin tänäänkin hiukan.
Cortinassa poikkesimme kahville ja toastille. Siinä sitten hyvästelimme Esan, joka lähti kohti Milanoa perhettään vastaan lentokentälle. Toivottavasti tapaamme heidät vielä ensi viikolla Gardalla.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ke 15.6.2011
Sella Ronda

Hotelli Sella Ronda osoittautui oikein hyväksi. Puolihoitoon kuuluu aamiainen ja kolmen ruokalajin päivällinen klo 19.30. Pyörät saa ajaa suoraan kellarin autotalliin, jossa on runsaasti tilaa, koska asukkaita näyttää olevan vain n. seitsemässä huoneessa. Lenkkipolku lähtee ihan pihasta. Kokeilimme sitä jo eilen päivällisen jälkeen illan hämärtyessä.
Mukavaa, ettei ole enää isoa ajourakkaa, vaan voi jo lökötellä niin kuin lomalla ainakin. Käveleskelimme aamulla kauppaan ostamaan evästä. Oikeastaan eka kertaa söimme eväitä tien varren levähdyspaikalla. Niitä täällä on runsaasti kauniilla paikoilla pöytineen ja penkkeineen. Tämän päivän rundi oli vain runsaat 50 km, mutta aikaa silti meni viitisen tuntia.

Pieni kierros käsitti neljä upeaa solaa mm. Pordoi ja Sella. Pordoilla nousimme köysiradalla 2950 metrin korkeuteen vuoren laelle, josta avautui mahtavat näköalat joka suuntaan. Oltiin kuin maailman katolla. Ilma oli mukava, puolipilvinen – ei lainkaan sadetta!P1020895a

P1020930Liikenne vuoristossa oli tosi vilkasta tänään. Oli moottoripyörien lisäksi bussia, autoa, polkupyörää ja kolmipyöräisiä moottoripyöriä, joiden nimeä en muista (Keijo tietää). Toisissa on kaksipyörää takana, tänään nähdyissä oli kaksi pyörää edessä.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Torstai 16.6.2011
Leppoisa lököpäivä

Päätimme pitää tänään lepopäivän, koska oli luvassa sadetta ja ukkosta. Tosin Kalevi halusi lähteä Bolzanoon korjaamolle näyttämään pyörää. Perä oli hikoillut öljyä ja hän halusi saada varmuuden, ettei se ole mitään vakavaa. Jarmo lähti seuraksi.

Kalevi nautiskeli ajosta ilman takapenkkiläistä: Tänään yhtään kuorma-autoa ei ohittanut häntä, muutama italialainen moottoripyörä kylläkin. Pyörä antoi kuulemma viestin, että tällaista varten se on tehty. Vastaus korjaamolta oli rauhoittava, joku tiivisteongelma – ikävä, mutta ei vaarallinen. Johtuneeko juuri ennen matkaa RM Heinolla tehdystä huollosta, jossa peräöljyt vaihdettiin?
Keijo, Kirsti ja Raili köpöttelivät aamupäivällä ihmettelemään, miksi kauppa on kiinni torstaina ja tutkimaan, onko kylässä auki olevaa kauppaa. Leipomo löytyi, josta saimme jotain purtavaa. Kirstin kanssa jatkoimme kävelyä puron vartta pitkin aina Canazeihin saakka ja takaisin.

Sadetta saatiin vasta myöhemmin iltapäivällä ja ukkostikin kohtalaisesti. Tuli otettua kunnon iltapäivätorkut.

Kalevin ja Jarmon reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Pe 17.6.2011
Viimeinen päivä Dolomiiteilla

Jotkut lähtivät heti aamusti reippaalle kävelylenkille puron vartta pitkin ennen aamiaista, kroppa tuntui vaativan sitä pyörän päällä istumisen vastapainoksi.

”Johtotiimi” suunnitteli kohtuullisen päiväajelun, n. 60 kilsaa.

Aikaa siihen meni silti nelisen tuntia taukoineen. Oli uusia ennennäkemättömiä solia ja jo aiemmin ajettuja pätkiä, mm. Pordoi ajettiin kolmatta kertaa tällä reissulla.

Tuli nähtyä murmeleitakin aivan tien reunassa. Pelästyivät ja ryntäsivät vuorenrinnettä ylös. Eväitä syötiin jossain kahden kilometrin korkeudessa, ilman pöytää ja penkkejä, koska sade uhkasi koko ajan. Loppujen lopuksi kastuimme vasta viimeisillä kilometreillä Canazeista ”kotiin” Fassaan.
Huomenaamulla aikaisin starttaamme Gardaa kohti. Hotelli Sella Rondassa tulee vietetyksi neljä yötä. Hyvin tänne kotiuduttiin. Palvelu toimi hyvin, joka päivä siivottiin kunnolla ja pyyhkeet (pellavaa) vaihdettiin, oli hyvät sängyt, sopiva lämpö, hyvää ruokaa, kauniit näköalat… Saunaa, kuntosalia eikä hierontaa otettu. Mutta unohtaa ei sovi mukavaa seuraa . Se kruunaa kaiken, ilot kaksinkertaistuu ja kuormat kevenee. Tästä jatketaan…

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

La 19.6.2011
Lämpöä luvassa

Campilello di Fassasta lähdettiin kymmenen maissa ihan mukavassa, puolipilvisessä kelissä, n. 17C. Gardan hotelliin pääsisi vasta viideltä. Nyt vasta selvisi lopullisesti kylän nimi: Campitello, eikä Val di Fassa, kuten olen aiemmin kertonut. Koko laakso on nimeltään Val di Fassa.

Laakson pohjaa pitkin pystyi ajamaan vähän lujempaa kuin solateillä. Taas nähtiin, että navigaattoreihin ei ole aina luottamista. Kesken kaiken tie oli yhtäkkiä poikki, emmekä olleet nähneet/ ymmärtäneet kylttiä, jos sellaista oli. Hiukan jo ihmettelin jonkun matkaa, kun oli hyvä tie eikä muita kulkijoita paitsi yksi polupyöräilijä. Onneksi ei ollut enempää kuin kuusi kilometriä hukkareissua. Poikkesimme Teserossa ja pidimme vaatteiden vähennystauon hotellin pihassa, jossa asuimme viisi vuotta sitten Karin ja Jorman porukoitten kanssa. Nytkin se oli vielä kiinni.

Lämpö nousi koko ajan, kun ajoimme etelään ja alaspäin. Samoin lisääntyi liikenne. Trenton jälkeen tuli sellainen ruuhka, jossa mentiin melkein metri kerrallaan pitkän aikaa, eikä ohi oikein voinut mennä, kun oli niin kapea tie. Ruuhka lienee syynä, ettemme päässet ajamaan suoraan Rivaan, vaan poliisi ohjasi kiertolenkin kautta.
Päätimme ajaa saman tien hotellille, vaikka olimme etuajassa. Kalevi halusi viedä porukan Tremosineen maisematietä vähän kiertäen eli viitisentoista kilometriä Gardan jyrkkää länsirantaa, josta poikkesimme erittäin kapealle Pieven tielle, joka kulki osittain ihan vuoren onkaloissa.P1040239

Residence La Perticassa jaamme Keijon ja Kirstin kanssa huoneiston, jossa on kaksi makuuhuonetta parivuoteilla sekä keittiö/ olohuone. Jarmo asuu hotellihuoneessa, johon kuuluu aamiainen. Me kokkaamme itse. Takapihalla on nurmikenttä ja uima-allas, myös sisäuimallas, kuntosali ja sauna. Kävelimme illalla Tremosinen kylän keskustaan. Vanha maalaiskylä lannanhajuineen.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Su 20.6.2011
Suvi ja sunnuntai

Tänään ei tapahtunut mitään mainittavaa, mutta olipa kuitenkin mukava ja kaunis sunnuntaipäivä Gardalla. Päivä meni pikku askareissa.

Miehillä oli tietysti läppärit nokan alla pitkin päivää, kun nyt tässä hotellissa internet kuuluu hintaan. Sen lisäksi ehtivät puunaamaan pyöriään, jotka olivat jonkun verran ryvettyneet matkalla Porista Gardalle.
Kirstin kanssa tsekattiin aamusti lähikaupan valikoimat. Piti hankkia perusjuttuja vessapaperista tiskiharjaan ja ruoat myös. Kaikkea ei saatu sieltä, vaan piti lähteä iltapäivällä Rivaan isompaan marketiin porukalla.

Oli aivan mahtavaa ajella täältä ylhäältä Tremosinesta alas Gardalle leppoisassa lämmössä. Jos joku tietää vielä kauniimpia maisemia, kertokoon nyt tai vaietkoon ikuisesti!P1040189

P1040186Sihteeri piti erikoisesti rehevästä kasvillisuudesta, ”puikkopuista”, kukkivista puista, pensaista ja muista kukista, kivien kauneudesta, vuorten mahtavuudesta ja tietysti järven levollisuudesta kaiken keskellä. Vielä päälle päätteeksi mukavia mutkia moottoripyörille, niin kaikki olivat tyytyväisiä…paitsi navigaattoreihin, jotka taaskaan eivät oikein tahtoneet tunnistaa rinnakkain rinteissä kulkevia teitä.
Keijo kokkasi tänään italialaista, muut hyörivät ympärillä, mutta lopputulos oli kuitenkin erinomainen. Tänään saatiin jo kunnolla aurinkoa, uimaan ei sentään kukaan vielä uskaltautunut.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ma 20.6.2011
Kolmen järven kierros

Maanantaipäivän kierroksemme suuntautui Gardan länsipuolelle katsomaan muutamaa pikku järveä. Lähdimme vähän ennen kymmentä Pieven kautta tuttua kiemuraista, kapeaa reittiä Gardan rantatielle. Ilma oli mitä ihanin, selkeä, aurinkoinen, Tremosinesta lähtiessa 17C ja Gardalla 23C, perfecto. Poikkesimme Gargnanon paikkeilla länteen vuorille. Taas uusi ihana reitti. Gardan eteläpääkin näkyi kivasti vuoren rinnettä noustessa.
Ensimmäinen järvistä oli tekojärvi Lago di Valvestino. Ei kovin sykähdyttävä. Toinen järvistä Lago d’Idro muistutti jotenkin suomalaista pienehköä järveä, ainakin siinä kohdassa, missä pidimme evästauon eli Idron kylässä. P1040057Eroavuutena tietysti joka puolella järveä nousevat vuoret, jotka nyt tuntuivat melko kesyiltä Dolomiittien jylhyyden jälkeen. Toisaalta järvi oli kuin Garda pienoiskoossa.

Ajoimme järven länsipuolta hiukan isompaa, eikä niin mutkaista tietä ylös.

Kolmas järvi oli Lago di Ledro, myös oikein viehättävä kauniisti rakennettuine rantoineen, ja vihdoin oikea uimaranta Rivan puoleisessa päässä. Kotiin tulimme Rivan sivua pitkin.
Keijo ja Kirsti testasivat uima-altaan ensimmäisinä. Oli meidän vuoro kokata. Tuli siis jauhelihakeittoa a la Kalevi. Kalevi ja Jarmo lähtivät ruoan jälkeen vielä uudelle pikkulenkille, 40-50 km pikkuteitä Tignaleen ja ympäristöön. Keijo nukkui pois migreeniä. Naiset tekivät pitkän kävelylenkin läheiseen kylään ja sen ympäristöön.

Päivän ajomatka 125km + 45km (Kalevi ja Jarmo), reitti1 ja reitti2
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ti 21.6.2011
Vesiputouksen kautta Malcesineen

Tänään sihteerikin otti vuorin pois ajohousuista ja jätti hanskat topboxiin. Klo 10 lähtö alas Gardalle ja Rivaan päin. Nyt kun videokamerakin tuli föliin, ei ollutkaan yhtä kirkas ilma kuin edellisellä kerralla siitä ajettaessa. Halusin kuitenkin saada reitin Tremosinesta järven rantaan filmille.

On ihana laskeutua pikkuhiljaa alaspäin ja ihailla järveä eri vinkkeleistä. Joka mutkan jälkeen näkymä selkeytyy ja näyttää vähän erilaiselta. Ylöspäin mentäessä takapenkillä tuntuu kuin noustaisiin ilmaan, kun katsoo loittonevaa järveä.
Ensimmäinen etappi oli Cascata del Barone eli Baronen vesiputoukset Rivan kyljessä. Vesi syöksyy Tenno-järvestä 87 metrin korkeudelta kuiluun, jonka tuhansien vuosien aikana jatkunut vesieroosio on syövyttänyt. Upea luonnon näytös, jota katsellessa sai suihkut silmille. Takapenkkiläiset pitivät yhtä paljon kasvitieteellisestä puutarhasta, joka oli rakennettu putouspaikan rinteeseen.

Ensimmäistä kertaa tällä matkalla moottoripyörävarusteet tuottivat tuskaisia hetkiä tässä helteessä (28C). Vauhdissa ei ogelmia ole, mutta ruuhkaisessa liikenteessä ja kaupungissa se on moottoripyöräilyn haaste. Kaksi ryhmän jäsentä saikin migreeni/päänsärkykohtauksen. Huominen Veronan retki joutuu tässä valossa uudelleenarviointiin.

Putouksilta suuntasimme Gardan itäpuolelle, joka on loivempaa maastoltaan kuin länsipuoli. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Torbole, jossa Jarmo on käynyt aikaisemmin. Mekin yövyimme siinä aivan lähellä eka Gardan reissulla 2002 Karin ja Säteen kanssa. Malcesinesta käännyimme takaisin ja ajoimme kaupan kautta kotiin. Sitten vähän aurinkoa ja uinti.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ke 22.6.2011
Ukkosta ilmassa

Rauhallinen aamu. Lämmintä luvassa enenevässä määrin. Taivas harson peitossa, eikä korkeampia vuoria näkynyt ollenkaan. Pähkäiltiin, lähdetäänkö johonkin, mihin lähdetään, kuka lähtee… Verona hylättiin haikein mielin. On vaikea yhdistää kaupunkilomailua ja moottoripyöräilyä, varsinkin kun on +30 astetta lämpöä luvassa, eikä varusteet mahdu laukkuihin. Keijo päätti pitää välipäivän ajosta migreenin vuoksi, takapenkkiläiset halusivat saada vähän aurinkoa ja päästä Rivaan shoppailemaan.

Niinpä Kalevi ja Jarmo lähtivät kiertämään järven ja muut jäivät vielä notkumaan hotellille. Kilometrejä pojille kertyi parisataa, ja kotiin he saapuivat kolmen jälkeen onnellisina reippaasta ajosta (ilman takapenkkiläistä). Kotiporukat päättivät kuitenkin yrittää bussilla Rivaan. Hankkiuduimme helteessä Vesion kylän pysäkille aikataulun ilmoittamana aikana. (Muuten taas tarkennus paikannimeen: Tremosine on siis kunta, jossa asumme Vesion kylässä.) Joku bussi tulikin, mutta ei mennyt Limoneen, jossa olisi ollut vaihto Rivan bussiin. Seuraava olisi mennyt niin myöhään, ettemme olisi ehtineet juuri kääntyäkään Rivassa. Niinpä nautimme jätskit ja ostimme kortteja ja postimerkkejä ja laahustimme takaisin hotellille. Ilma oli painostavan helteinen, sillä ukkosta oli luvattu iltapäiväksi. Otimme aurinkoa ja vilvoittelimme uima-altaassa. Sadetta tulikin iltapäivällä hyvä kuuro, mutta ukkosta ei kuulunut. Valmistimme moottoripyöräilijän gourmet-aterian Nakit ja muusi.

Sokerina pohjalla pieni ilta-ajelu naapurikylään Tignaleen ja vuorten onkalotietä takaisin Pieven kautta. Vuoren onkalot oli kauniisti valaistu, jota emme aikaisemmin olleet huomanneet tai emme koskaan ole ajaneet tietä illan hämärtyessä.

Tignalessa ihailimme järvinäkymää rotkon reunalta ja sitten laskeuduimme rantatielle ja muutaman tunnelin jälkeen käännyimme ”onkalotielle”. Ilma oli niin leppeän täydellinen kuin linnun maito ja tiet lähes tyhjiä ja tietysti täynnä mukavia mutkia. Takapenkkiläisen unelmareitti .

Päivän reitti: Jarmo ja Kalevi ja iltalenkki

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

To 23.6.2011
Tiet tukossa

Tälle päivälle suunniteltiin naisille shoppailupäivää. Lähdettiin kohti Roveretoa, joka on parikymmentä kilometriä Rivasta itäänpäin. Naisten piti jäädä vähäksi aikaa ostoksille Rovereton keskustaan. Miehet aikoivat tehdä kierroksen ympäröiville vuorille sillä aikaa ja noutaa naiset paluumatkalla.
Rivassa jo juutuimme ruuhkaan. Miksi ihmeessä kaikki ihmiset on tien päällä kuumana kesäpäivänä puskuri puskurissa kiinni? Lähdimme paikallisten motoristien esimerkkiä seuraten pujottelemaan jonojen välistä. Pitkän päälle sekin tuli raskaaksi, koska kaistat on niin kapeita, että isolla pyörällä laukkujen kanssa täytyy olla tosi tarkkana. Käännyimme rantatieltä itäänpäin ja luulimme ruuhkan hellittävän, mutta sitten olikin liikenne seis kolarin vuoksi. Surullisina ohitimme kolaripaikan. Siinä oli skootteri palasina tiellä
Ruuhka Rivaan päin jatkui aina vaan varmaan ainakin 10 km verran ja Kalevilta meni hermot. Takaisin tullessa joutuisimme ajamaan samassa ruuhkassa. Nopea neuvottelu tien varressa ja päätös, että kierretään järvi. Se oli oikeastaan ainoa mahdollisuus, koska Rivan suuntaan kukaan ei halunnut palata. Niinpä käännyimme ennen Roveretoa etelään Veronan suuntaan menevälle tielle, joka oli varsin mukava ajella. Tauolla päätimmekin sitten poiketa Veronaan, kun nyt niin lähellä olimme, ja ilmakin vaikutti kohtuulliselta, n. 28C ja puolipilvistä siinä vaiheessa.
Navigaattorilla haimme ostoskeskuksen Veronan liepeiltä. Naiset saivat kokonaista 35 minuuttia shoppailuaikaa. Eipä enempää olisi jaksanutkaan, kun mp-housut jo liimautuivat ihoon kiinni. Veronassa lämpöä oli 30 C:n paremmalla puolella.

Ajoimme takaisin vielä keskustan kautta, jotta saimme jonkinlaisen mielikuvan kaupungista. Julian parveketta emme nähneet, kiersimme vain amfiteatteri Arenan (n. vuodelta 50 jKr.) ja puikkelehdimme kapeita kujia myöten pois kaupungista ja jatkoimme Gardan kierroksen kotiin asti. Jarmo jäi katsomaan Veronaa ja palasi yksin takaisin.
Reissu oli rankka, olimme tosi väsyneitä. Ensinnäkin kuumuuden takia ja myös ruuhkien takia, joihin aina vähän väliä törmäsimme. Totesimme myös, että moottoripyöräilyä ja kaupunkimatkailua on erittäin hankala yhdistää.

Ajokilometrejä tuli 207 ja ajoaikaa kertyi noin 5 tuntia ilman taukoja. Puoli kahdeksan maissa palasimme Vesioon. Tänään tuli koettua moottoripyöräilyn varjopuolia. Kädet taas ristiin ja kiitokset tämän päivän varjeluksesta!

Päivän reitti

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Pe 24.6.2011
Juhannusaatto Gardalla

Viimeiseksi päiväksi Gardalla ei ollut suuria suunnitelmia. Rivaan piti päästä tekemään tuliaisostoksia, kun eilinen ostosreissu jäi tyngäksi. Vihdoin kun miehet saatiin puhuttua ympäri kuskaamaan meidät Rivaan, oli iso suunnittelu, miten menetellään varusteiden kanssa. Meidän perhe ratkaisi asian niin, että ajoimme shortseissa ja sandaaleissa, kuten monet muutkin täällä, Toiset ajoivat oikeaoppisesti täysissä varusteissa.P1040212

Niin viehättävä kaupunki on jäänyt näkemättä jalan, vaikka monta kertaa täällä on ajeltu. Oli jo aikakin. Iltapäiväksi oli suunnitteilla auringon ottoa, mutta kuinka ollakaan aurinko oli pilvessä. Illalla illastimme oman kylän Vesion keskustassa. Paikka oli viihtyisä ja upea näköala, mutta muuten oli monenlaista epäonnea mm. ruoan valinnassa. Paljon kehuttu tryffeli ei vastannut mainettaan. Joillekin maistui, joku meinas jäädä ilman.
Huomenaamusella käännämme pyörien nokat pohjoista kohti. Ensimmäinen etappi on Bormio lähellä Sveitsin rajaa, jossa viivymme kolme yötä. Siellä vielä mutkitellaan korkeilla solateillä ja sitten paahdetaan pohjoiseen.

Muutamaan päivään tuskin pääsemme netin ääreen.

Päivän ajot
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

La 25.6.2011 Juhannuspäivä
Kohti uusia seikkailuja

Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin rauhallisissa tunnelmissa ja hyvässä säässä Gardalta pohjoiseen Bormion suuntaan. Tiekin oli alkumatkasta leppoisen loivaa ja joutuisaa ajaa. Matkan edetessä vuoret kasvoivat ja tuli näkyviin lumisia huippuja ja jopa jäätikköä. Samaa tahtia tie kapeni ja rotkot jyrkkenivät. Gavian solatie vei 2652 metrin korkeuteen. Muutama henkilöauto kohdattiin, enimmäkseen vain moottoripyöräilijöitä. Lämpötila laski 10 asteeseen. Oli tähän mennessä hurjin reitti… tosi pelottava, kauniskin, jos olisi uskaltanut katsella. Oli parempi katsoa ylärinteen kukkia. Mikähän se kauniin punakukkainen pieni pensas oli, joka vaikutti joltain alppiruusulajilta?
Olimme varanneet etukäteen huoneiston (makuuhuone ja keittiö-olohuone 6 hengelle) Valfurvan kylästä hotelli Chalet Le Betullesta n. 15 km ennen Bormiota. Hinta oli melko kohtuullinen 67,50 e/yö. Päätimme ottaa lisäksi toisen, vähän pienemmän huoneiston (55 e), jotta pariskunnat ja Jarmo saivat omat huoneet. Tämä kylä on hiihtokeskus ja selvästi talvi on täälläkin pääsesonki. Jouluvalot taloissa ja joulutavarat näyteikkunoissa. Odotimme jotain syrjäistä ja kehnompaa hotellia, mutta tämä onkin kylän pääkadun tuntumassa, moderni, asiallinen ja viihtyisä pieni perhehotelli. Erittäin miellyttävä rouva tuli näyttämään meille paikkoja. Palveluja tässä ei ole, mutta vastapäätä on kauppa ja kylän keskustassa muutama ravintola auki. Moottoripyörät saimme ajaa suoraan kellarin talliin ja hissillä ylös.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Su 26.6.2011
Gavia krapula

Yön yli nukkuminenkaan ei hälventänyt Gavia-kauhua kaikilta. Onneksi sitä tietä ei tarvitse palata takaisin. Tiedustelijat, Kalevi ja Jarmo, lähetettiin tutkimaan poistumissolia Stelviota ja UmbrailPassia.

Muu väki jäi viettämään sunnuntaipäivää suloiseen Bormioon. Oli upea, lämmin päivä, vaikka ollaan n. 2000 metrin korkeudessa. Satuimme tielle samaan aikaan jonkun polkupyöräkisan kanssa. Melkein koko matka Bormioon on alamäkeä ja uskokaa tai älkää, niin pyöräilijät laskivat 8o km/h, jotkut ohittivat meidät ja tasaisemmalla kohdalla yritimme ottaa etumatkaa, jotta emme olisi häirinneet liikaa heidän menoaan.

Bormiossa oli kaunis vanha kaupunki kapeine katuineen ja kävelykatu Via Roma, joka oli vallan hiljainen, kun nekin harvat kaupat, jotka olivat auki, sulkivat siestan ajaksi. Keijo kuljetti Kirstin ja Railin vuorotellen takaisin Valfurvaan n. 15 minuutin matkan. Tiedustelijat palasivat kierrokseltaan hiukan humputtelijoiden jälkeen. Loppupäivä menikin pähkäillessä, kolmen navigaattorin voimalla ja karttojen avustuksella, mikä reitti olisi sopiva huomiseksi. Piti kilauttaa vielä kaverille Suomeen ja pyytää googlaamaan tietoa, kun täällä meillä ei ole nettiä.
Lähdimme iltapäiväkävelylle kuitenkin välissä keskustaan. Siellä olikin oikein kansanjuhla orkestereineen ja myyntikojuineen. Väkeä oli paljon, näytti olevan joku retkeilytapahtuma, ihmisiä reppuineen ja rinkkoineen. Kiva tunnelma.

Päivän reitti (Jarmo ja Kalevi)

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

27.6.2011
Viisi valtiota

Lähdimme kuitenkin kotimatkalle jo kahden Valfurvassa vietetyn yön jälkeen, vaikka aioimme olla kolme. Ajopäivämme oli vaihteleva ja helteinen. Lähdimme Italiasta, ajoimme palan Sveitsiä, Lichtensteinin läpi ja pätkän Itävaltaa Saksan puolelle jonkin matkaa. Kaupungin nimi oli Giengen, josta löysimme hotellin navigaattorin listalta. Kiva pikkukaupunki.
Matka oli maastollisestikin vaihteleva.

Ensin Bormion kautta kuuluisalle Stelvion solatielle, joka on Euroopan toiseksi korkein solatie, nousee 2757 metrin korkeuteen. Upea kerrassaan, eikä niin pelottava kuin Gavia kapean tiensä takia. Saimme ajaa melko tyhjää tietä, koska lähdimme liikenteeseen heti aamusti. Edellisenä päivänä moottoripyöriä oli ollut yhtenä nauhana.
Sveitsin puolella ajoimme pari-kolme iisiä solaa ja matka joutui. Lämpö nousi. Lichtensteinissa jo hikoilimme ja Itävallassa olimme jo tuskaisia, kun matka eteni pätkittäin ja koko ajan piti pysähtyä ruuhkaan tai liikennevaloihin. Vältimme nimittäin maksulliset tiet. Sitten helpotti kun pääsimme moottoritien viimaan.

Päivän ajo nelisensataa kilometriä.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ti 28.6.2011
Pitkä baanapäivä

Lähtö kahdeksan jälkeen Giengenistä, lämpöä n.24 C eli oikein mukava aurinkoinen aamu. Siitä vaan Autobahn 7:lle ja usvaa putkeen. Pyörä oli innokas menemään. Oikein hyvä ajopäivä hyvällä tiellä ja hyvällä kelillä. Pysähtelimme vain tankkaamaan pyöriä ja itseämme. Päivän saldo 972 km.

Puoli yhdentoista maissa löysimme Bed and breakfast –paikan jostain Odenseen seuduilta. Keijo ja Kirsti jatkoivat matkaa Tukholmaan päin.

Päivän reitti
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ke 29.6.2011
Tanska ja Ruotsi

Tanskan puolelle saavuttuamme tuntui kuin oltaisiin jo melkein kotona. Rauhalliset tiet, tutunoloista maisemaa ja harvaanasuttuja seutuja. Tanskaan pitäisi tulla uudelleen paremmalla ajalla ihastelemaan siistejä, tyylikkäästi rakennettuja kyliä ja kaupunkeja. Talot ovat ihan omanlaisiaan, muista pohjoismaisista poikkeavia. Vauras maa ja sen mukaiset hinnat. Halvin yö motellissa yli 70e ilman aamiaista. Syrjäisessä Bed and Breakfastissa saimme 80:llä yön aamiaisella.
Komiat sillat jäivät kuvaamatta, oli ajatukset vain kotiinpäin. Ilma oli ihanteellinen. Vaikka lämpötila nousi lähelle kolmeakymmentä, ei ollut liian kuuma, koska ei tarvinnut pysähdellä ruuhkiin ja valoihin. Ehdimme ihan mukavasti Tukholmaan kuuden jälkeen, haimme Mickeltä avaimen ja suuntasimme 30 km pohjoiseen Åkersbergaan Karin ja Säteen taloon kortteeriin. Talonväki oli poissa, Suomessa, josta käsin Kari ystävällisesti tilaili meille laivalippuja ja hankki milloin mitäkin tietoa netistä, kun emme itse päässeet nettiin. Säde oli petannut petit valmiiksi.
Ensimmäiseksi ajoimme Å:n keskustaan tankkaamaan ja syömään. Intialaisessa ravintolassa söimme kenties matkan parhaan aterian.

Kilometrejä päivälle kertyi n. 880km, päivän reitti
Kalevi ja Jarmo suunnittelivat pelaavansa erän biljardia, mutta saunan jälkeen väsyneet matkamiehet olivat kypsiä sänkyyn.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

To 30.6.2011
Kotiin

Aamulla ajelimme Tukholma-Turku laivaan (Viking line). Kotiin saavuimme noin klo 22 aikoihin. Sää oli koko päivän hieno kuten se oli ollut lähes koko matkamme ajan. Yhtään varsinaista sadetta kolmen viikon aikana emme ajon aikana saaneet, – siis sellaista että olisi syntynyt vesilammikoita tielle. Parina kolmena reissun alkupäivänä saatiin kyllä ajoittain heikkoa sadetta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Tässä lisää kuvia reissusta: – Klikkaa-

ja tässä videotpätkä: -Klikkaa-

Ja tässä Keijon tarinat ja tässä Keijon kuvat reissustamme.
Kilometrejä tästä reissusta kertyi pyörän mittariin 6446km.

Navigaattorin tilaston mukaa  pyöräni maksiminopeus reissun aikana oli 220km/h (se taisi tulla 12.6.) .
Reissun solatiet ajojärjestyksessä:

FernPass (Itävalta) kork. 1212m
KarerPass (Italia) kork. 1745m
FedaiaPass (Italia) kork. 2057m
GiauPass (Italia) kork. 2233m
FalzaregoPass (Italia) kork. 2105m
PordoiPass (Italia) kork. 2239m
ValparolaPass (Italia) kork. 2197m
CampolongoPass (Italia) kork. 1875m
GrönerPass (Italia) kork. 2121m
SellaPass (Italia) kork. 2214m
Passo Campo Carlo Macno (Italia) kork. 1682m
Passo Tornale (Italia) kork. 884m
Passo Gavia (Italia) kork. 2621m
UmbrailPass (Sveitsi) kork. 2503m
Passo Stelvio (Italia) kork. 2757m
OfenPass (Sveitsi) kork. 2149m
FuelaPass (Sveitsi) kork. 2383m
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

PS. 

Reissun jälkeen Carminin huolto vaihtoi reissussa mukana olleen laina-navigaattorin veloituksetta uuteen Zumo 660 laitteeseen. Takuuaika on kaksi vuotta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: