Etusivu

2013

Perjantai 17-5-2013

Matkaan lähdimme treffipaikalta raumantien motellilta hellesäässä. Turun tien puolimatkassa kuulimme  että edessämme on kova saderintama joka ei kuitenkaan meitä pahasti koskettanut. Näimme pelloilla vettä joten sade oli tullut ”maahan asti”.

Laivalla tapasimme ex porilaisen tuttumme Jarmo Permannon jonka kanssa rupatellessa vierähti ilta.

Lauantai 18-5-2013

Tulipa kiire lähtö laivalta, kun kännykkä päivitti itsensä Ruotsin aikaan ja herätys tuli tunnin myöhässä. Klo 6.10 saavuttiin satamaan ja lähdettiin ajamaan etelää kohti. Navigaattori ohjasi aivan keskustan läpi kierrellen ja kaarrellen. Ihana aamuinen sightseeing aavemaisen hiljaisessa Tukholmassa: Dramatenin ohi…Hamngatania NK:n ohi…Kungliga slottet… ajatella siitä on 23 vuotta, kun vietettiin Tukholmassa  vuosi.

Päivä ja ajo kohti etelää alkoi 12C asteen lämpötilassa kostean sumuisessa ilmassa. Sadetta ei kuitenkaan saatu juuri ollenkaan, vaikka uhkana se oli ja tie oli jonkun matkaa märkä, muutama tippa kaiken kaikkiaan koko päivänä.

Ruotsin Garda

Lämpötila vaihteli  hurjasti, alhaisimmillaan 8,5 astetta Vetternin rantoja ajellessa sankassa sumussa, ja järven jäätyä taakse lämpö nousi aina 29 asteeseen. Vaatetta piti välillä vähentää ja sitten taas lisätä.

Päivän aikana ehdittiin ajaa lähes tuhat kilometriä ja päästiin Saksan puolelle.  Tavoite olikin ajaa menomatkalla pitkää päivää mahdollisimman suoraa tietä Italian Alpeille. Hotellia alettiin katsella netistä vähän ennen Saksan rajaa ja päätettiin suunnata Flensburgin kaupunkiin, josta löytyikin vapaita huoneita motellista, 82 € 2h huone. Ketään ei ollut paikalla kun tulimme seitsemän maissa paikalle, mutta oven vieressä oli ”automaattirespa” ja avain tulla kolahti luukusta ja maksu kilahti Visa-kortilta jonkun tuntemattoman tilille.

Sunnuntai 19-5-2013

Ja eikun baanalle heti aamusti kahdeksalta. Motellissa Lidlin eväät ja uni maistuivat kaikille. Sitten kylmä lähtö sumuisessa aamussa 11,5 asteen ilmassa.  Onneksi sitä ei jatkunut koko päivää, saatiin myös kunnon sadetta;) Tosin siinä välissä oli kaunistakin ja lämmintä parhaimmillaan 22 astetta.  Tuuli heitteli jossain vaiheessa tosi ronskisti, oikein vähän pelotti, että putoaa kyydistä. Väliin oli taas ihan tyyntä.

Aikomus oli ajaa Füssenin paikkeille…sinne missä on se satulinna…mutta sade kasteli meidät, eikä ajo muutenkaan maistu sateella, lisäksi se on aika vaarallista puuhaa. Kilometrejä kertyi ”vain” 740.

Poikettiin jossain McDonaldsiin, kun siellä on vapaa netti. Haettiin lähiseudun majoituspaikkoja ja ajettiin ensimmäiseen Landgasthausiin parin kilometrin päähän, mutta siellä ei ollutkaan huoneita, vain ravintola. Siinä pihassa sitten pohdittiin sateessa, mitä tehdä. Joku vanhempi herra ajoi autollaan viereen ja ryhtyi neuvomaan lähikylästä edullista paikkaa ja ehdotti, että hän voisi ajaa edellä sinne. Sinne ajettiin ja me kiittelimme herraa avusta, mutta hän jäikin odottamaan autoonsa ja katsomaan, saammeko huoneen sieltä! Todellista laupiaan samarialaisen toimintaa.

Eteläsaksa 1

Loppuun penni/sentti päivän ajatuksista jokaiselta:

Jari: Eka huomio: Jos joku pelkää saksalaista autobaanaa, niin voin kertoa, että se ei tunnu miltään Thaimaan Harrikka-safarin rinnalla.

Toiseksi saksalaiset tienaavat lähes tuplasti suomalaisiin verrattuna ja täällä tuntuu hintataso olevan n. 30 prosenttia matalampi.

Tuula: Kauniita, kumpuilevia  maisemia. Mutta onhan niitä Suomessakin. Pitää siis lähteä kauas, jotta oivaltaisi lähellä olevan kauneuden.

Kalevi: Helppo päivä matkanjohtajalle, kun ajettiin samaa tietä, A seiskaa koko päivän. Elbe, mahtava joki, jäi näkemättä. Ajettiin tunnelissa joen alitse.

Raili: Auringolla on mahtava voima. Maailma ja mieli kirkastuu, kun se kurkistaa pilven lomasta.  Tuulella samoin. Suurin osa lukuisista tuulimyllyistä jökötti silti tumput suorina.

Maanantai 20-5-2013

Schneildorfista lähdettiin A seiskalle aurinkoisessa, kumpupilvisessä säässä. Raikas olo aamulenkin (naiset) ja kunnon aamiaisen jälkeen. Ajettiin Füsseniin katsomaan Neuschwansteinin satulinnaa, mutta vain ulkopuolelta. Ei jaksettu ryhtyä jonottamaan linnaan pääsyä, vaan jatkettiin matkaa Itävallan läpi Italian puolelle Meranoon. Autobaanat jätetiin nyt taakse joksikin aikaa ja muutenkin tahti hidastui ja päivämatkat lyhenivät.

Sade uhkaili pitkin iltapäivää ja jossain vaiheissa vähän ripsauttikin, mutta ei kastellut onneksi kokonaan. Pilvet eivät kuitenkaan peittäneet kaikkia Alppihuippuja. Saatiin vihdoin ensikosketus vuoristomaisemiin. Porukka oli herttaisen yksimielistä Alppien kauneudesta ja mahtavuudesta. Päivän kilometrit 430km

Päivän kommentit:

Jari: Pakkopullat on syöty (siirtymätaival), alkupaloja on päästy maistelemaan, maistuivat todella hyvältä, sielu lepäsi, pyörä kehräsi. Odotukset huomisesta ovat korkealla.

Tuula: Huikeita vuoria, vehreitä, kumpuilevia alppiniittyjä, tekisi mieli paljasvarpain tepastella. Sadunomaisia linnoja, idyllisiä pikkukyliä. Silmä lepää, sielu huokaa…

Kalevi: Uusi mukava reitti Imstin kautta Meranoon. Ostimme viimeiseltä huoltsikalta ennen moottoritietä Vignetet. Ikinä ennen ei kukaan ole kysynyt niitä. Nyt tsekattiin. Hyvä, että oli ostettu.

Raili: Oikein kiva reitti, ei liian kippuraista tietä, mutta ihanat maisemat, erityisesti tekojärven seutu ja vedessä kököttävä kirkon torni. Päivän kruunasi elämäni paras pihvi lähiravintolassa, jota hotellin emäntä suositteli. Ravintola Rametz ympäristöineen, viinikauppoineen, viinimuseoineen ja 1200-luvulta peräisin olevine rakennuksineen oli omaa luokkaansa.

Kirkontorni

Tiistai 21-5-2013

Tänään päämääränä oli Garda-järvi, jonne on Meranosta alle kaksisataa kilometriä moottoriteitä vältellen. Rauhallinen lähtö kymmenen jälkeen ja rauhallista köröttelyä maisemista nautiskellen, kun ilmakin oli kohdallaan. Pieven hurja, kapea, osittain vuoren sisällä kulkeva tie kauhistutti osaa reissaajista (naisia). Selvittiin kumminkin Pieveen (parikymmentä kilometriä Riva del Gardasta jyrkempää länsirantaa eteläänpäin) ja löydettiin Katia huoneistohotelli, jossa ihan mukava ja siisti kahden makuuhuoneen ja valtavan keittiön huoneisto oli meille varattuna. Upeat näkymät Gardalle. Vaelleltiin kylän raittia, käytiin kaupassa ja Tuula valmisti herkullisen päivällisen.Piave1

Piave 3

Päivän kommentit:

Kalevi: Ei yllätyksiä. Vähän niin kuin mökille menisi. Sää nätti ja selkeä.

Jari: Nyt on koettu osa näistä ”Kalevin mökkiteistä”, joita hän on omaan vaatimattomaan tapaansa superlatiiveja säästämättä kehunut. Täytyy myöntää, että Kalevi on ollut täysin oikeassa, eikä tätä pysty edes sanoin kuvaamaan. Tämän pitää vain itse kokea.

Tuula: Mukavia maisemia, rauhallista ajelua laakson pohjalla, kunnes ”suuri Jumalan mies” saattoi meidät kippurapolkua pitkin kotkan pesäänsä, mistä oli taatusti hyvät näköalat järvelle. Tremosinen kunnan Pieven kylästä Kalevi oli varannut meille mukavan asunnon kylän keskustasta. Kylässä on vanhoja rakennuksia, idyllisiä pikkutoreja, katukahviloita ja ravintoloita.

Raili: Saapuminen Gardalle oli sykähdyttävää. Täällä on vaan niin kaunista ja jylhää. Oleanterit ja bougan villet eivät vielä valitettavasti kukkineet. Muu kasvillisuus on vehreää ja runsasta. Hyvä näkyvyys myös järven toiselle puolelle.

Keskiviikko 22-5-2013

Aamiainen aurinkoisella parvekkeella ja sitten Rivaan ostoksille. Rannassa oli melko tuulista, joten lounaspaikka piti hakea suojaisalta pikkukujalta. Panniinit täyttivät vatsamme niin ettei päivällistä tarvinnutkaan valmistaa. Naisilla oli tunti aikaa hypistelyyn, mutta harmillisesti ajoitettu siesta säästi rahamme. Pojat ehtivät nukkua puistonpenkillä tunnin. Sitten Lidlin kautta ”kotiin” ja altaalle aurinkoa ottamaan. Personal trainer otti ohjat käsiinsä ja johdatti porukan kahden tunnin nousuun Panorama-ravintolalle ja laskuun Trimm dich Pfad –polkua alas. Loppuilta  fiilistelyä parvekkeella ihaillen Italian illan hämärtymistä ja valojen syttymistä vastapäisille rinteille…

Ajetut kilometrit tänään n. 45.

Illan mietteet:

Jari: Fyysinen rasitus, kylmä olut ja hyvä seura. Mitä muuta lomapäivältä voisi toivoa!

Tuula: Mukavaa, että on jo vähän lämmennyt, tosin sisällä ollessa tarvii vielä takkia.

Kalevi: Tänään tuli todettua, että ylämäkeä on huomattavasti raskaampi kävellä kuin alamäkeä, mutta moottoripyörällä molemmat yhtä helppoja.

Raili: Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään… ainakin jos sitä harjoittaa harvoin.

PIAVE 4

Torstai 23-5-2013

Aamusti auringon ottoa altaalla, jotenkin tarkeni, Tuula jopa ui. Iltapäivällä Rivaan – naisten shoppailuiltapäivä, miehet odotti kiltisti. Rankka sade ja ukkonen yllättivät, kun piti lähteä ”kotiin”. Puoli tuntia siinä varrottiin räystään alla ja sitten kuitenkin sukellettiin sekaan. Sade loppui tuota pikaa ja päästiin onnellisesti perille. Illemmalla sade ja ukkonen saavuttivat Pieven kylänkin.

Päivän mietelauseet:

Kalevi: Ensimmäinen auringonotto tänä vuonna. Varovasti 45 min, oli riittävästi.

Jari: Aamulla lämmintä ja aurinkoa, illalla kylmää ja ukkosta. Keskimäärin hyvä sää.

Tuula: Löytyi jotain, mitä ilman ei voi olla…

Raili: Mukavaa shoppailua makutuomarin kanssa, mutta itku pitkästä ilosta…Kauhea keli yllätti ja kasteli.

Perjantai 24-5-2013

Yöllä satoi oikein loristen ja ihan maahan saakka. Aamulla herätessä sade oli hiljentynyt, mutta kylmyyden voi aistia, kun raotti ikkunaa. Ulkona vallitsi tiheä sumu, vain ihan lähimmät talot erottuivat. Vanhapari lähti kuitenkin leivän ostoon ja nettiin 150 metrin päässä olevaan emohotelliin, ”nuorten” jäädessä nukkumaan… Hotellin rouva osoitti järven toisella puolella olevia vuorenrinteitä, jotka olivat lumen peitossa! Tuhannen metrin korkeudella satoi lunta!!  Me ollaan yli 400 metrissä ja lämpöä vain muutama aste.  Jotain rajaa sentään pitäisi etelän lomalla olla!!! Joku kylmä rintama on alkanut vaivata meitä viime kesän Norjan reissusta lähtien. Pyörät eivät liikkuneet tänään, eikä ihmiset, paitsi urheat naiset uhmasivat outoja luonnonoloja ja reippailivat yli tunnin lenkin. Päivä löhöiltiin viltin alla, sillä huoneistossa ei ole lämmitystä.

Piave 6

Päivän kommentit:

Jari: Ilmasto lämpenee…mutta missä ja milloin? Suomessa on sentään sisällä lämmin.

Tuula: Pieven tien kulkeminen jalan on huomattavasti hauskempaa kuin moottoripyörällä. Ehtii pysähtymään ja ihailemaan huikeita laaksoja, vesiputouksia ja vehreitä vuorenrinteitä. Kyllä patikoiminen on poikaa, tulee sentään lämmin.

Kalevi: Välipäivä.

Raili: Kaikki energia meni tarkenemiseen. Lisää energiaa saatiin syödä mussuttamalla.

P.S.  Kalevilla mitään välipäivää ollut. Hän lämmitti kämppää föönillä 😉

 

Lauantai 25-5-2013

Viileä sää jatkuu, mutta onneksi ei sada. Siispä liikenteeseen, akat shoppailemaan ja ukot moottoripyöräilemään.  Naiset jätettiin Rivaan ja miehet ajelivat länsirantaa alaspäin Gargnapoon asti (saderintama tuli vastaan) ja takaisin Tignalen kautta yläpolkuja kurvaillen Rivaan noutamaan naisia.Piave 7

Pari nuorta paria Porista poikkesi meillä Pievessä iltapäivällä. Teemu, Hanne-Mari, Joel ja Outi olivat matkalla Milanosta Rivaan aloittamaan lomaviikkoaan. Mukava tapaaminen, juotiin kahvit ja vaihdettiin lomakokemuksia. Tietysti päiviteltiin tätä kylmäaaltoa. Onneksi kukaan ei aikonutkaan viettää rantalomaa etelän auringossa.

Illalla ulos kylälle syömään. Siivousta ja pakkausta aamun kotimatkalle lähtöä varten.

Päivän porinat:

Tuula: Huiveja…huiveja…lisää huiveja. Huiveja ei voi koskaan olla liikaa.

Jari: Leppoisaa kurvailua Kalevin ”mökkiteillä”.

Kalevi: Mukava päivä. Maisemapolut minun makuuni  🙂

Raili: Yksi huivi jäi vielä ostamatta.

Sunnuntai 26-5-2013

Kotimatkalle lähtö aikaisin aamulla. Garda näytti vielä kauneimman puolensa rauhallisessa ja aurinkoisessa sunnuntaiaamussa. Arrivedertchi Italia! Ajettiin moottoritietä Brennerin solaa pitkin Müncheniin päin. Liikenne sujui ja kauniit, kuin ”tomusokerilla kuorrutetut” alpit  reunustivat matkantekoa. Lämpötila laski kuuteen asteeseen jo ennen Innsbruckia, mutta ei satanut ennen kuin kolmisenkymmentä kilometriä ennen Unterhachingia ja lämpötila laski edelleen ja tuuli yltyi. Aika märkinä saavuimme ystävien luo Münchenin liepeille.Päivän ajot 400km.

Müllereillä pääsimme saunaan ja saimme yösijan romanttisessa vinttihuoneessa. Tuntui todella mahtavalta, ja oli mukavaa tavata heitä pitkästä aikaa/ toiset eka kertaa.

Myllerillä

Kommentit:

Jari: Suomalainen sauna ja saksalainen vehnäolut sopii hyvin yhteen.

Tuula: Viluisen matkan jälkeen oli mahtava päästä vieraanvaraisen perheen kotiin. Lämpimän saunan jälkeen oli mukava mennä läheiseen pikku ravintolaan syömään paikallisia herkkuja.

Kalevi: Goodbye Garda! Viileä mutta aina yhtä kaunis ❤

Raili: Kylmän reissun lämmin hetki ystävien luona ❤

Maanantai 27-5-2013

Sade ropisi koko yön vinttihuoneen kattoon ja jatkui aamulla aina puolille päivin saakka. Kaijan kattama aamiainen oli kuin piispalle pappilassa.

Puolen päivän jälkeen sitten polkaisimme pyörät pyörimään Stuttgartin suuntaan, koska säätietojen tarkan tutkimisen jälkeen länsipuoli Saksasta näytti poutaisimmalta. Stuttgartin liepeillä kurvasimme koilliseen Würtzburgin suuntaan ja löysimme majapaikan Becksteinin pikkukylästä Zur alten Kelter –Gasthofista, jossa söimme taas maukasta ruokaa kohtuuhintaan, alle 15 euroa per nokka alkuruokineen ja juomineen. Siistit ja viihtyisät tuplahuoneet maksoivat  n. 60 euroa per huone.

Päivän saldo:

Ei kastuttu

Tarjettiin kohtalaisesti

Leppoisia maalaisteitä ja hyväkuntoista moottritietä kertyi 350km.

Tiistai 28-5-2013

Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja pilvettömänä. Naiset reippailivat viinirinteitä ylös ja alas. Becksteinin kylä oli kaunis hyvinhoidettuine pihoineen ja ympäristöineen. Joka puolelta kylää ympäröi viinirinteet.

Päätimme ajaa mahdollisimman paljon pikkuteitä, jotka kauniisti kiemurtelevat viinirinteiden, kukassa olevien keltaisten rypsipeltojen ja muiden viljelysten lomassa. Maisemaa koristaa siellä täällä tiivis kylärykelmä. Ensimmäinen taival kulki Die romantische Strasse –reittiä keskiaikaiseen Rothenburgin kaupunkiin, jossa nousimme pyöriltä ja teimme kierroksen ihanassa vanhassa kaupungissa. Kurkistimme kirkkoihin, kauppoihin, asenäyttelyyn, kapusimme kaupungin kivimuurille ja nautimme kahvit ja jäätelöt lämpimässä puutarhakahvilassa.

Tuula jalkapuussa

Matka jatkui maisematietä ajellen Würzburgin kaupunkiin, jota ihailimme vain pyörien päältä. Kaupunkikuvaa hallitsi Main-joen yli kurkottava mahtava linna, jota ympäröivät melko jyrkät viinirinteet. Würzburgista siirryimme moottoritielle, jotta pääsisimme karkuun sääennusteen lupaamaa sadetta. Makuupaikka löytyi pienestä Fredenin maalaiskylästä 70-luvun hotellista. Doppelzimmer  70 euroa.

Päivän fiilingit:

Jari: Rothenburgin kaupunki kirkkoineen toi pientä helpotusta alati vaivaavaan kulttuurinälkään, ha haa (toim. huom.)

Tuula: Kyllä saksalaiset ovat osanneet säilyttää omaa kulttuurihistoriaansa. Keskiaikainen kaupunki oli huikea nähtävyys, mutta myös maaseudun pikkukylät puhuttelivat siisteydellään ja kauneudellaan. Hämmästystä herätti myös kaikki hyväkuntoiset asfalttitiet, jopa kapoiset retkeilypolut olivat asfaltilla päällystettyjä.

Kalevi: Ihan mukava päivä. Pienillä sivuteilläkin saa ajaa sataa, pääsi mukavaan vauhdin hurmaan.

Raili: Jarin kanssa samaa mieltä. Katusoittajan  adagio kirkon rappusilla meni suoraan sydämeen. Tänään sihteerikin tarkeni 🙂

Keskiviikko 29-5-2013

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme hiljalleen ajelemaan kohti pohjolan lämpöisiä kelejä. Kumpuilevia kukkuloita ja tasaisia asfalttitietä ajellen päivän matka sujui leppoisasti. Ennakkoon sovitut treffit jo kyllästymiseen asti tutuksi tulleen sadeherran kanssa saatiin onneksi peruttua ja aurinko lämmitti matkaamme juuri sopivasti.. auttoikohan etukäteen päälle puetut ”kurahaarniskat”??
Saavuimme Lübeck:iin hyvissä ajoin ja aloimmekin jo pohtia, josko saisimme vaihdettua huomiset laivaliput päivää aiemmaksi. Melkoisen sählingin jälkeen päädyimme kuitenkin jäämään yöksi mukavaan Tuomiokirkon vieressä olevaan NMKY-hotelliin (CVJM Hotel am Dom). Upea kaupunki historiallisine joenrantoineen sai taas Jarin ja Railin kulttuurinälän heräämään 😉

Lyypeck 1

Lyypeck 2

Ruokailimme mukavassa Ulla`s place-pikkuravintolassa, jossa jokainen sai vatsansa täyteen .. joskin kulinaristisen elämyksen tasosta olimme hieman erimielisiä (hintataso ainakin oli varsin kohtuullinen).
Tuula:  Tänään minun oli pakko toimia väsähtäneen blogisihteerin sijaisena. Huomenna pitäisi olla lämmintä ja naisilla on koko päivä aikaa shoppailla ja kierrellä vanhan kaupungin ihmeitä. Löytyisköhän jotain pientä mikä vielä mahtuisi mopon kyytiin …vaikka huiveja 😉

Kalevi:  Päästiin vähän ajelemaan vehreiden rehevien lehtometsien halki. Takapenkiltä kuului ihastuksen huutoja, kun moniväriset alppiruusut hehkuivat pihoissa.

Raili:  Kotiinpäin … josko oman pihan rodot jo kukkisivat!
Jari:  ”Monta pitkää kylmää Lübeci:ssä”…. ZZZZZZ

Päivän ajot 310km

Torstai 30-5-2013

Emme saaneet hotellistamme Lyypekin Vanhastakaupungista päivähuonetta, mutta onneksi saimme kuitenkin jättää moottoripyörät päiväksi autotalliin, laivaan pääsisimme vasta yhdeltätoista illalla. Sen vuoksi oli hyvä, että saimme ilman huolta pyöristä ja matkatavaroista tutustua rauhassa Lyypekin kauniiseen hansakaupunkiin.

Romanttisen aamiaisen söimme joen rannalla ilman valkoisia pöytäliinoja. Sen jälkeen reipasta kävelyä joen rantoja pitkin vanhoja puisia purjelaivoja ihaillen. Holstentoria katselimme ja kuvasimme, mutta sen historian salaisuuksiin emme kuitenkaan perehtyneet kovin syvällisesti. Toisen tornin vinous jäi vielä arvoitukseksi…katsotaan myöhemmin Wikipediasta.
Samoilimme pitkin mukulakivikatuja ja kurkistimme salaperäisiin pikkupuutarhoihin ja kauniisti entisöidyille kujille. Tämän jälkeen naisten ja miesten tiet erkanivat. Naiset halusivat Harrikka-kauppaan hypistelemään moottoripyöräasusteita ja miehet puolestaan halusivat ostaa jotain pientä tuliaista kotiinvietäväksi esimerkiksi huiveja…vai miten se nyt olikaan.
Jatkuvaan, ylenpalttiseen kulttuurielämään kyllästyneinä osa ryhmästä otti taksin ja ajoi kaupungin ulkopuolelle haistelemaan raikkaita amerikkalaisia moottoripyörätuulia. Avartavan kierroksen jälkeen he päättivät harrastaa myös ruumiinkulttuuria ja palata kaupunkiin kävellen omia polkujaan. Matkaa kertyi seitsemisen kilometriä. Tällä välin toinen ryhmä oli pysytellyt yhden korttelin sisäpuolella hypistellen eri tekstiilivaihtoehtoja koko ajan tiedostaen kuljetusvolyymin rajallisuuden.
Söimme erittäin runsaan päivällisen kreikkalaisravintolassa, jonka jälkeen lampsimme hotellille noutamaan pyöriä ja kamoja. Meillä oli runsaasti aikaa siirtyä Travemündeen. Matkalla teimme vielä pieniä välipalaostoksia.
Yksitoista moottoripyörää oli odottamassa laivaan pääsyä.

Matkakokemuksia vaihdettiin ja yhdessä todettiin, että me olimme olleet sään suhteen kuitenkin onnekkaimpia. Jotkut olivat kastuneet meitä pahemmin, saaneet raekuuroja ja kuulemma Brennerin solassa oli tarvittu lumiketjuja meidän tulomme jälkeisenä päivänä. Oli mukavaa kuulla muun muassa ulvilalaispariskunnan matkasta Kroatiaan.

Lyypeck  3

Perjantai 31-5-2013 – Lauantai 1-6-2013

Matkalaisten mietteet matkan lopuksi:

Jari :  Pariviikkoa reissussa. Mukava oli lähteä, mutta paluukin on todella mieluinen.

Odotukset täyttyivät. Maisemat Italiassa (vuoristo) ja Saksassa (vehreät niittytiet) olivat ennakkokehujen arvoisia. Ainoat fiilistä heikentävät asiat olivat viileät säät ja astuminen koiran jätökseen Lübeckissä.

Sateet pystyimme onneksi välttämään taktikoinnilla ja vähän tuurillakin.

Matkanjohtajan (GT-Pappa) voi katsoa onnistuneen hyvin, koska perässä ajajasta tuntui usein siltä, että vauhtia voisi olla jopa enemmän ja taukojakin pidettiin turhan usein.

Ajaminen tuntui mukavalta koko reissun ajan ja odotan innolla parin viikon kuluttua olevaa HD-Äijien reissua.

Kalevi :  Matkan aikainen ajankohta oli meiltä sään suhteen tietoinen riski joka toteutui.

Harmittaa että Dolomiitit jäivät pikkuveljeltä näkemättä ja kokematta. Saimme kuitenkin yhteisiä kokemuksia ainakin Gardan seudusta, joita on mukava myöhemmin muistella. Runsas kaksi viikkoa on melko pitkä aika ajella ja toimia tiiviissä tiimissä.

Kokonaissaldo on siis osaltani positiivinen, vaikka minulle ei kovin paljon uusia maisemia tullutkaan 😉

Tuula :  Kahden viikon maisemamatka Harrikkamiehen ”selkäreppuna” herätti jo etukäteen ristiriitaisia tunteita ja nyt matkan koettuani, tunteet ovat edelleen kaksijakoiset. Itse istuminen moottoripyörän pehmeällä nojatuolilla reilun 5000 km matkan ei sinänsä ollut mikään suoritus, mutta tällaisella touhutädillä näin pitkä fyysinen paikallaan olo käy jo työstä.

Kokemuksia elämän muistopussiin matkalta kertyi runsaasti: hurjaa vauhtia kiitäneet Saksan 3-kaistaiset moottoritiet, korkeat lumihuippuiset vuoret ja kapeat kiemuraiset vuoristotiet, jotka olivat välillä aika pelottaviakin ..näin korkeanpaikan kammoiselle. Seesteistä mielenrauhaa tuottivat Saksan silmänkantamattomiin yltäneet viljellyt pellot, pienet vanhan tunnelman säilyttäneet maalaiskylät ja niitä helminauhana yhdistävät hyväkuntoiset loivasti kumpuilevat pikkutiet. Kauniit hyvin säilyneet vanhat kaupungit ja talojen kukkivat puutarhat antoivat esteetikolle runsaasti ihasteltavaa, mutta samalla takaraivossa kolkutteli kotipihan istuttamista odottavat kukka- ja yrttilaatikot.

Joka tapauksessa Saksa vakuutti kauneudellaan ja kohtuullisella hintatasollaan, joten sinne voisi kyllä mennä uudelleen. Pitäisiköhän alkaa opiskelemaan myös saksan kieltä?

Ilmat eivät valitettavasti olleet meille suotuisat ja mukaan pakatut hellevaatteen jäivät nyt käyttämättä. Onneksi ”nörtti-Kilulla” oli kaikki tarvittavat vempaimet mukanaan, joiden avulla vältyimme pakkaselta ja lumisateelta, joista viime kesän Norjan reissulla pääsimme nauttimaan. Kylmyyden tuottamaa tuskaa lisäsi tietoisuus siitä, että koti-Suomessa nautitaan hellesäistä!!!!!

Reissu oli kokonaisuudessaan kuitenkin erinomainen kokemus. Tiivis 2 viikon yhdessäolo paljasti matkaajista myös uusia luonteenpiirteitä, joten jatkossa ehkä ymmärrämme toisiamme vähän paremmin ..tai sitten ei 😉

Reissulle on aina mukava lähteä, mutta kotiinpaluuta ei voita mikään!

Sihteeri :  Matka on kuin elämä/ Elämä on kuin matka

Moottoripyörän takapenkillä pitkillä taipaleilla oli aikaa miettiä matkaa ja matkan tarkoitusta. Kun kaikenlaista ilmaa ja tunnelmaa oli kohdattu, yritetty sovittaa neljän ihmisen toiveet ja tarpeet yhteen, sullottu kaikki tarpeellinen yhä uudelleen pieniin boxeihin, metsästetty ruokapaikkaa tai hotellin tapaista tai hurmaannuttu alppimaisemien loistosta tai maukkaasta ruuasta ja juomasta, niin sihteerin pienessä päässä syntyi ajatus, että matka on kuin elämä pienoiskoossa. Väliin saatiin lähteä aurinkoisessa säässä hyvillä mielin laulellen nauttimaan matkan ihanuuksista, jonkun ajan päästä matka katkesi rankkaan sateeseen ja tuli muutos matkasuunnitelmiin. Tunnelmat olivat synkeät. Joskus taas lähdettiin liikkeelle sankassa sumussa ja palellen, eikä edes iltaa kohti kirkastunut, mutta sekään ei ollut matkan loppu. Taas kirkastui ja päästiin jatkamaan matkaa. Synkeimmällä hetkellä joku (Jari) uskaltautui lausahtamaan, että nämä odottamattomat tilanteet ovat matkan suola, ne tullaan muistamaan parhaiten ja niiden jälkeen osaa antaa enemmän arvoa paremmillekin hetkille.

Tänään aamupäivällä Finnstar-laivalla yksi moottoripyöräilijä kysyi yön juhlinnan jälkeen: ”Mitä on elämä”? Eipä siinä heti irronnut mitään kommenttia, mutta se laittoi sihteerin pohtimaan kysymystä. Tässä oma ajatusrakennelmani: Elämä on kuin matka. Sillä on alku ja sillä on loppu. Meidän matkamme alkoi Porista ja tarkoituksemme on päästä kotiin Poriin. Elämäni alkoi Jumalan luota ja toiveeni on päästä takaisin kotiin. Elämän suuri tarkoitus on löytää tie kotiin ja näitä pienempiä tarkoituksia löytyy joka makuun, kuten joillekin moottoripyöräily. Oivana matkaoppaana tälle elämän kotimatkalle pidän Raamattua ja olen erityisen ihastunut matkakuvaukseen, jossa apostoli Paavali on Ateenassa, ja koska nettiä eikä somea vielä ollut, hän meni torille keskustelemaan ateenalaisten kanssa perimmäisistä kysymyksistä. Kuvauksen voi lukea osoitteessa: Raamattu/ Uusi testamentti/ Apostolien teot/ Luku 17.

Laivalla

Kiitokset rakkaille matkakumppaneille, Jarille ja Tuulalle, että jaoitte kanssamme kahden viikon palan vaihtelevaa ja mielenkiintoista elämää/ matkaa!  Ja matka jatkuu… kotiin on ihana päästä!

Lisää matkan KUVIA  klikkaamalla tästä

Mainokset

9 kommenttia (+add yours?)

  1. ISO-veli
    Kes 04, 2013 @ 13:27:29

    Oli todella hienoa olla ”kärpäsenä” mukana matkassanne! Matkakerronta ja kuvat olivat niin mukaansa tempaavia – varsinkin nuo reissaajien henkilökohtaiset loppukommentit maistuivat aidolta elämältä!
    Loppu hyvin – kaikki hyvin!!
    Ei muuta kuin suunnitellaan uusia kujeita!

    Kalevi:
    Kiitos kaikille matkabkogin seuraajille mielenkiinnosta.
    Sivuilla oli tuon kahden viikon aikana 322 kävijää ja 833 näyttökertaa!
    KIITOS

    Vastaus

  2. ISO-veli
    touko 25, 2013 @ 21:21:18

    Voi voi – sattuipas teille kylymät kelit, eikä yhtään varmaan ilahduta kun kerron että tv;ssä Huutosen Mikko ennusti ensi viikolle asti keski-Eurooppaan viileitä kelejä. Mulle tuo teidän kokemuksenne tuo hieman helpotusta katumukseeni
    kun päätin olla lähtemättä mukaan. No, tämä reissu on tätä; toivottavasti ei lumisade yllätä kuin viime kesänä Norjan matkalla!
    Tsemppiä – kunnon mopomatkaan sisältyy kaikkea, jopa yllätyksiäkin!!!

    Vastaus

  3. G
    touko 24, 2013 @ 07:51:44

    kivoja maisemia siellä italiassa ku viel ilmat suosis ni mkä sielolisi
    olla vaikka vähän pitempään .muistakaa kotimatkalla pitää turvavälit lupas paskoja kelejä,toivotavasti muuttuu et satas koko matkaa.t:jori ja jussi.ps.helsingporissa paistaa aurinko lähetään kohti tukholmaa.

    Vastaus

  4. KP
    touko 23, 2013 @ 11:57:25

    Sain Jykältä linkin, että voi seurata sankarien etenemistä maailmalla. Tuli mieleeni, että jos haluatte pelkokerrointa elämään, niin menkäähän ensin Bormioon ja SS300 ja SS42 pitkin takaisin. Passo Del Stelvio ja Ponte di Legno. Piipahdimme muinoin siellä autolla, ja reissu jäi mieleen. Siellä taidetaan yhä ajaa Italian ympäriajon etappi;) Muutoin hyvää ja rauhallista reissua!
    KILU: Kiitos. Tuo mainitsemasi reitti on ajettu viime kerralla v2011, nyt tänävuonna ne solat on vielä kiinni

    Vastaus

  5. Timo S
    touko 22, 2013 @ 17:27:04

    Minäkin eksyin näille sivuille lukemaan kommenttejanne ja ihailemaan kuvia maisemista! Ajelkaahan varovaisesti kapeilla vuoristoteillä ja virkistykää lomallanne.
    P.S. Onko siitä tosiaan 23 vuotta kun olin ”talonmiehenä”…

    Kilu: Varovasti tietenkin, aika kuluu koko ajan…

    Vastaus

  6. gentlemanni perustajajäsen nro:2
    touko 20, 2013 @ 10:25:17

    joo mukavaa että matka taittuu sitä motaria pitkin solateillä odotaakin lumi, meillä meni 20,32 ajoaikaa ku oltiin bardoliinossa,et sillee sadetta on piisannu ihan hyvin eton kerinny huilaamaan ku tä netti toimii satunnaisesti.terveiset jori ja jussi ps kotimatka alkaa keskiviikkona

    Vastaus

  7. Juha-pekka kiviniemi.
    touko 20, 2013 @ 10:13:16

    Tervetuloa gardan maisemiin, ei ole helteitä täälläkään vielä paljon näkynyt. Terveisin Jori ja Jussi.

    Vastaus

  8. timo hjelman
    touko 20, 2013 @ 07:36:56

    Hyvältä kuulostaa matkanteko. Kai sitä pitää tuntea ne tuulen tuiverrukset ja sateen ropinat, jotta voi nauttia ajon jälkeen. Toivotaan loppumatkalle ja perllä ollessanne kaunista keliä. Nauttikaa.

    Vastaus

  9. ISO-veli
    touko 04, 2013 @ 11:05:34

    Hienova, veljeni! Mullahan noita on ”vain” neljä! Olen ”hengessä mukana – nauttikaa ja tulkaa tereveinä takas!!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: