Etusivu

2002

2002 Alpit   (Sveitsi, Italia),  kuvia

Kahdeksan maata kahdessa viikossa moottoripyörällä


Pyörä enemmän tai vähemmän huolellisesti pakattuna ja mieli odotuksia täynnä hyvästelin rakkaan vaimoni, joka jälleen kerran päästi minut yksinäni matkalle.

Edessä oleva matka ei nyt viikoissa ollut kuin puolet siitä kun vaeltelin runsaat pari vuotta sitten yksinäni Lähi-Idässä, mutta kaikki vaimot eivät silti laske miehiään yksin – jos väität muuta niin paas kokeillen. No, Viking Linen Isabella-alus kuljetti seikkailijan lahden yli Suomen Turkuun, josta ajoin suoraan Nakkilaan renkaan vaihtoon!  Alla pitää olla kunnon renkaat kun lähtee näinkin pitkälle matkalle, kilometrejä kun saattaa tulla enemmän kuin odottaakaan, oletettavasti kuitenkin 5500-6500km.

Uuden uutukaiset Michelinit alla ajelin sitten iltapäivällä Kalevi-veljeni luo! Kalevi lähtee kanssani ja mutta on ollut vielä päivän töissä joten starttaamme matkaan työpäivän päätyttyä! Kalevin hyvästeltyä oman rakkaan vaimonsa, – joka hänkin osoitti urheutta laskemalla miehensä ”vapaaksi” – suuntasimme Hankoon!  No, minun seurani nyt on tunnetusti turvallista!!!!

Ajattelimme lähteä hyvissä ajoin heti Kalevin työn päätyttyä siksi, jottei ajan kanssa tulisi mitään stressiä. Laiva Hangosta Rostokiin lähtisi lippujen mukaan klo 22.00 mutta matkatoimiston ystävällinen virkailija kehotti meitä olemaan satamassa tuntia ennen lähtöä. No, me olimme Hangossa jo klo 20.30 joten meillä oli hyvin aikaa tehdä pieni tutustumisrundi Hangon kaupungissa!

Tulimme sataman inn checkaukseen n. 20.50 tai vähän jälkeen. Minkäänlaista jonoa ei ollut ja pääsimme ajamaan suoraan laivaan. No, siinä kun kiinnittelimme pyöriämme huomasimme, että laivahan  menee jo!! Ensin oletimme, että ei-suomalainen laiva kun on, niin se ei välittäisi niin aikatauluista vaan lähtee heti kun viimeinen paikkansa varannut on saapunut alukseen.
Silti ihmettelin – olenhan pitkälti kolmattakymmenettä vuotta aluksissa matkannut eikä moista ole ennen sattunut!

Aluksen receptionissa näimme sitten aikataulun ja siinä luki ihan selvällä Suomen kielellä, jotta lähtö Hangosta on klo 21.00  Meidän lipuissamme oli siis väärä aika!! Oli minuuteista kiinni, ettei matkamme katkennut jo ennen alkamistaan! Laivaan ei olisi ehditty jos Kalevi-veljeni ei olisi tullut paljon enemmän isäänsä kuin minä! Isämmehän ehtii laivaan vaikka joutuisi kahdesti vaihtamaan autoonsa renkaan! Mun elämäntyylilläni ei laivaan olisi ehditty! Mä tuun aina varttia vailla!!!

Alus oli uusi ja komia, meillä neljän hengen  ikkunallinen A-hytti, hinta 308 euroa pyörän kanssa. Sitten vaan tutustumiskierrokselle alukseen, ihan oli erityyppinen kuin Ruotsin laivat. Halvan viinan houkuttamia risteileviä juopuneita ei koko aluksella näkynyt, isot tax free –kaupat puuttuivat – tunnelma oli leppoisan mukava! Pian reissupojat vetäytyivät mukavaan hyttiinsä iltatoimiinsa ja Karin keittämiä iltakahveita nauttimaan!

Nyt seikkailumme oli sitten alkanut oikeesti!

 01.06.2002

Hyvin nukutun yön jälkeen (n. klo 9.00) oli mukava keitellä aamukahvit ja nauttia hytin suuresta ikkunasta avautuvasta näköalasta; aavansininen, rannaton meri ja rinnassa pompottava malttamaton kulkurin sydän!! Ihana alku tulevalle seikkailullemme!

Kävimme jälleen kierroksella aluksessa. Nyt olivat kaupat auki ja ostimme jotain pikkuhyvää, minä jopa Euroopan kartan. Kalevilla oli kyllä hyvät, pikkutarkat kartat mutta sellainen yleiskartta, josta näkee kerralla koko reittimme, – sellaista meillä ei ollut.  Sitten menimme takasin hyttiimme suunnittelemaan illan ajomatkaa. Iltapäivällä kävimme syömässä aluksen bufeessa – ihan ruokaisa ja monipuolinen pöytä ja tarjoilu/palvelu aivan erinomaista, henkilökuntaa oli runsaasti ja kaikki sujui mukavan juoheasti!

Puolitoista tuntia myöhemmin poistuimme tyytyväisinä, vatsat pulleina ravintolasta hyttiimme. Ulkona kävi sen verran voimakas tuuli, että maisemia oli mukavampi katsella ”ruudun takaa”! Super Fast oli Rostokin satamassa klo 16.15

Ajoimme satamasta n. 200km kohti etelää Vismarin, Schwerin ja Ludwglustin kautta – siis pikkuteitä – lähelle Uelzeniä josta löysimme gasthausin ja otimme siitä huoneen! Paikka oli suht uusi ja siisti, maksoi vain 20 euroa/mies.

Ajomatkan maisemat entisen itä-Saksan halki olivat erilaiset ( !! )kuin mihin olin tottunut. Kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä tien yli ulottuvia tammien ja lehmusten muodostamia tunneleita, sademetsään verrattavia tiheitä viiidakoita, joissa puut peittivät taivaan niin, ettei maassa auringon valon puuttuessa ole minkäänlaista aluskasvillisuutta. Kun meillä Suomessa ja Ruotsissa kohelletaan kaiken maailman naturaohjelmista ja  lehtojen suojeluista – ei voi kuin ihmetellä, että onko millään mitään järkeä!!  002 2.6.02 tie191Celleen

No, iltakymmenen aikoihin kaksi suihkunpuhdasta motoristia nautti iltakahvinsa Uelzeniläisen gasthausin yläkerran kamarissa onnellisina ja hyvin tyytyväisinä elämäänsä.  Päivä oli illassaan – kokemisen arvoinen seikkailupäivä. Mutta nyt nukkumaan – huomenna matka jatkuu!

02.06.2002

Kello oli soittamassa 08.00 mutta reissumiehen menokouraa kutitti jo ennen kuutta siihen malliin, ettei unella ollut sijaa!!!  Keittelimme aamukahvit itse kun olimme talon ainoat yöpyjät emmekä sitten viitsineet tilata aamiaista! Hieno ajankohta muuten tehdä matkaa – ei missään minkäänlaista tungosta, turistikausihan alkaa vasta juhannuksen aikoihin!

Starttasimme pyörämme tasan 07.30 ja ajatuksemme oli ehtiä illaksi a.m Frankfurtiin. Melkein Hannoveriin maisemat jatkuivat eilisestä tuttuina lehtotunneleina ja puistokatuina kunnes sitten pääsimme ”baanoille”!  Oli todella mahtavaa ajella lujaa oikein laillisesti. 150km/t mittarissa, poliisiauto lähestyy takaa pillit soiden eikä tarvitse yhtään hätkähtää, että nyt tuli kalliiksi, ei, niillä oli kiire jonnekin muualle!

No, vauhti baanalla vaihteli erittäin paljon – yksi kissa oli jäänyt auton alle ja koko liikenne soljui  tapahtumapaikan ohi tuskin kävelyvauhtia. Kun taas paikoin oikeanpuoleinenkin kaista veti 120km/t vasenhan meni silloin jo reippaasti kolmatta sataa!

Yksi peräänajokolari oli vastatuloväylällä, – 9 autoa samassa kasassa muttei onneksi mitään kamalampaa aiheutunut, mitä nyt sellainen 10km jono!!!

Parissa kohden oli autopalo muuten matkanteko sujui mukavasti! Pysähtelimme sopivin välein pikku tauolle ja pari kertaa joimme kunnon kahvit omista termareistamme!

Saksan puolella moottoriteillä on kunnon rastipaikat kalusteineen, baareineen, kauppoineen, WC:een ja tietenkin bensa-asemineen!

Loppupäivästä Kalevikin alkoi ”vapautua” ja bemari irrotteli helposti tuollaiset puoltoista euroa!!! Sillee sitä pitää!! Varsinkin kun ihan laillisesti…!!

Noh, sitten alkoikin jo ilta lähestyä ja mieleen tuli seuraavan yöpuun etsiminen. Freiburgin U62 liittymästä ajoimme maantielle no 3 kohti Baselia. Bad Krozingenista otimme sitten hotellihuoneen, 74e/huone, kävimme pizzalla lähistön pizzeriassa, suihkussa ja kävelees kylän raitilla!

Iltakahvit joimmekin sitten omalla parvekkeellamme ilta-auringon viimeisten säteiden sammuessa Saksan taivaalla. Ajosää oli tosi makea koko päivän, alkumatkasta täys kymppi mutta viimeiset tunnit ehkä oli liian lämmin, +28!!  Mutta ei valiteta – seikkailumme on edelleenkin jatkunut vähintäänkin odotustemme mukaisesti!

Olen tyytyväinen ja laskeudun levolle sisin huomisen odotuksessa ja tyytyväisenä kuluneeseen päivään – paljon on ajettu ja paljon on nähty mutta monta on päivääkin edessä ennen kuin kotimaahamme palaamme!  Siispä nyt nukkumaan – hyvää yötä!

03.06.2002

Tänään oli herätys varttia vaille kaheksan.

Varasimme aamiaisen puoli yheksäksi ja sitä ennen pakkasimme laukut taas ajo-kuntoon. Hotelli oli tosi siisti ja palvelu lähes täydellinen!! Jopa aamiainen yllätti monipuolisuudellaan ja laadullaan. Jos ajan reissun joskus uudelleen – poikkean samaan hotelliin varmasti.

Vaan taitaa se vanhahko herrasmies, joka toimi vastaanotossa, tarjoilijana, hovimestarina, kokkina jne… jo silloin olla vähintäänkin eläkkeellä! Herrasmiehen lisäksi emme nähneet koko hotellissa muita työntekijöitä! Silti tällä herralla ei ollut kiire – kaikki toimi ja hänellä oli vielä aikaa tulla juttelemaankin ”kaukaisten” vieraiden kanssa!  No, ei kun menox taas! Ensimmäiseen markettiin täydentämään eväspuolta ja sitten – Ranskaan!

Ranska kun on tuossa Reinin toisella rannalla. Eivät ne maisemat paljon muuttuneet vaikka maata vaihdettiinkin mutta sen kuuluisan ranskalaisen muotoilun ja tyylin – sen kyllä huomasi! Jopa moottoriteiden ylikulkusilloissa oli muotoja, värejä ja tyyliä! Ei niidenkään pakosta tarvi olla vain harmaata, suorakulmaista betonia!

Baselissa sitten ylitimme EU:n rajan ja siirryimme Sveitsin puolelle. Tullissa jouduimme ostamaan pyöriimme moottoritien kulkulupatarrat, á 30e.

Siitä sitten vaan vehreiden vuorien ja lukuisten tunneleiden kautta kohti Lausannea. Parikyt kilsaa ennen Lausannea käännyimme Orbeen, n. 4000 asukkaan pikkukylään jossa asustaa eräs Kalevin entinen työkaveri!

Ajelimme tuon ranskaa puhuvan kylän poikki ristiin rastiin etsin toria, jolla meidän oli tarkoitus tavata tuo Marcel. Ihmiset tarjosivat opastusta ja neuvoja pyytämättä vaan eipä tuo oikein onnistunut kun puhuivat ja ymmärsivät vain ranskaa – meistä kumpikaan taas ei!!
No, löysimme kuitenkin torin omin avuin ja Marcel oli paikalla täsmällisesti. Loppuillan sitten nautimmekin Marhelin ja hänen kiinalaisen Linda-vaimonsa ystävällisestä vieraanvarasta. Maittavan aterian, expressokahvin, tiiviin keskustelun ja vanhojen aikojen muistelun jälkeen suihkuun ja levolle.  Vaikka saimmekin tänään matkamme ensimmäisen vesisateen – ei haittaa – kunnon varusteissa on hyvä uhmata vaikka luonnonvoimiakin!  Onneksi kuitenkaan ei satanut kuin n. 50km ja nukkumaan käydessämme taivas alkoi sinistyä – huominen vaikutti lupaavalta!

Tänäänkin oli elämisen arvoinen päivä, bemari kulkee kun vaan saa luvan…  Olen todella nauttinut kaikesta – jopa sateesta! En voi muuta kuin todeta jo tässä vaiheessa matkaamme jotta paljosta olisi pojat vaille jääneet jos eivät olisi leikkiin ryhtyneet.  Sitä paitsi;  BMW R1100RT on kuulkaa mahtavan hyvä matkapyörä!

04.06.2002

Herätys klo 06.30 ja sitten pikainen aamiainen isäntäperheen seurassa.  Vielä ennen varsinaista matkaan lähtöä tutustuminen  Swiscomin lähettimiin, eli Marcelin työpaikkaan. Kalevi kun on alan miehiä niin pakkohan siellä poiketa oli. Minun tuli hiukan aika pitkäksi kun en niin radiolähetintekniikasta ole perillä mutta olen silti huonommissakin paikoissa aikaani kuluttanut!

Hiukan yhdeksän jälkeen sitten saimme etupyörän osoittamaan kohti Montreuxia, upean näköistä kylää Luc Lemanin rannalla. Pysähtyminen parissa kohden, kuvien ottoa ja pieni kävelyretki pariin myymälään ja sitten silmät suunnattiin Alppeihin. Pitkältä tuntuvan mutta kauniin tasangon lopuksi n. klo 13.40 löytyi matkan ensimmäiset lumet tien poskilta.

Alpit ovat henkeäsalpaava näky. Tunne oli sama kuin eka kertaa Kuolleella Merellä ollessani; vaikka kuinka olin kuullut ja lukenut vedestä, johon ei voi upota, oli sen omakohtainen kokeminen kuitenkin aivan ainutlaatuista!  Samoin on Alppien kanssa! Viisimetriset lumivallit tien molemmin puolin ja lunta kilometritolkulla… joutui siinä pieni kulkija hieraisemaan silmiään kaksikin kertaa ennen kuin todeksi ymmärsi!  Piknik-kahvimmekin joimme hangesta pilkistävän kiven päällä. Alpit on elämys joka pitää itse kokea – ei sitä voi kuvista tai kertomuksista…hyvistäkään, puhumattakaan nyt meikäpojan sepustuksista!

Jotain kuvaa antaa kyllä sekin, että kahdesti jouduimme muuttamaan matkareittiämme lumen vuoksi – ensin oli Sustenpass suljettuna sulamattomien talvilumien jäljiltä ja sitten ajattelimme Furkanpassia, – se kun oli auki Marcelin teksti-tv:n tietojen mukaan. Mutta kun saavuimme lähemmäksi Furkaa tien laidassa oli liikennemerkki joka kertoi Furkan olevan suljettu!

En sitten tiedä, oliko kyseessä yöllinen lumivyöry vaiko lumisade.

Kiinni oli kuitenkin ja  meidän oli suunnistettava kohti Nufenenpassia. Olihan sekin upea paikka, 2478m meren pinnan yläpuolella!  Korkealla on se minunkin moottoripyöräni käynyt!

Lumivyöryä hiukan ajattelin kyllä itsekin kun katselin Nufenenpassin tienvarren vuorten seinämillä roikkuvia monimetrisiä lumimassoja! Huh!! No, kaikki meni kuitenkin hyvin.  Näimme monia tosi huikeita näkymiä ja oli pakko pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan! Moottoripyörä on monin verroin autoa parempi ajoneuvo näissä olosuhteissa – saimme monta sellaista kuvaa, joiden ottamiseen ei autoa olisi voinut pysäyttää tien ahtauden vuoksi, mutta pyörä mahtuu melkein mihin hyvänsä!

Ajelimme sitten hiljakseen Alppien etelärinnettä alas kohti Locanoa jossa poikkesimme Menággioon ja yövyimme siellä. Menággio on Gomo-järven rannalla, aivan upea järvi – kunnioitusta herättävät mahtavat, rehevän vihreät vuoret kurottautuvat kohden taivasta suoraan järvestä. Miltei ainutlaatuinen näkymä! Jotkut sanovatkin, että Gomo olisi Euroopan kaunein järvi!

Näin saivat kertomuksemme reissupojat tältäkin päivältä runsaan repullisen uusia, herkullisia kokemuksia ja näkemisiä – sellaisia, joita kelpaa sitten vanhusten talon narisevassa kiikkustuolissa muistella! Jos joku sitten saa selvää hampaattoman suun muminoista !  Toivottavasti sama, uuden ja väkevän kokemisen nautinto jatkuu koko loppumatkamme. Vaikka olenkin tähänastiseen satatyytyväinen – mieleni janoaa edelleen lisää ja uutta! Kaikki on ollut niin peruspositiivista, että vaikka ei lisää tulisikaan niin tyytyväisenä palaisin takaisin Pohjan perille! Mutta tiedän, että huomenna saamme lisää….

05.06.2002

Keskiviikkoaamu koitti harmaana ja kosteana Gomo-järven rannoille.  Heräsin kuuden jälkeen ja kuuntelin lähikadun aamuliikenteen autojen renkaan ääniä. Äänistä päätellen katu on märkä!!  Aikani makoiltuani nousin ylös ja kurkistin ikkunasta ulos; totta se oli, sataa siellä! Ei ollut kiire edes aamiaiselle, vasta yhdeksän jälkeen kuljetimme itsemme alas aamupalalle. Sitten suunnittelimme päivän ohjelmaa ja päätimme pitää ”laiskapäivän”! Huilailimme ja kertasimme tähänastisia kokemuksia hotellissa ja odottelimme josko vaikka sade taukoaisi ja kas – hieman ennen kahtatoista taivaalla, harmaiden ja raskaiden pilvien lomassa näkyi outo valoilmiö – aurinko!! Elämä siis voittaa!!

Heitimme laukut pyöriin ja huoneen avaimet respaan ja sitten taas rinta rottingilla menox! Ajelimme hiljakseen Gomo-järven rantaa alas Gomon kaupunkiin. Uljas järvi tuo Gomo  – kannattaa käydä katsomassa!!   Gomosta jatkoimme matkaa Milanoon.

Ennen Milanoa alkoi sataa uudelleen ja reippaasti satoikin, ukkonenkin räjähti pari kertaa. Sade loppui onneksi kuitenkin n. tunnin sisällä ja taas oli niin ilma kuin mielikin komiana!  Moottoritiet ovat täälläkin maksullisia mutta Sveitsin kertamaksun sijaan täällä on maksuasemat moottoriteillä – pahimmillaan 15km välein! Inhottavaa pysähtelemistä just kun vauhtiin pääsee!

Mutta kai se on Italian valtion tapa työllistää kansalaisiaan ja antaa sosiaalisen avustuksen sijaan
töitä! Terve piirre sinällään!  Moottoritiemaksuihin kului euroja enemmän kuin bensaan!
Toinen kummajaisuus oli se, että 30m pitkä rekka maksoi saman maksun kuin yhden hengen moottoripyörä!  Tankkauspisteissä oli kolmas kummajainen, Italian ihme; niissä pienet täkäläiset miehet liruttavat poltinnesteet tankkiin ja ottavat maksun suoraan lompakkoonsa – sopivasti ylöspäin pyöristettynä, – tietenkin!
Italian sivutiet – jos uskaltaa moottoritien ulkopuolelle – ovat viitoitetut täydelleen pohjoisen miehen käsityskyvyn ylittävästi. Mitä tahansa saattaa lukea missä tahansa eikä mikään kuitenkaan johda mihinkään! On kokeiltu sekin!!  Yhtä päätöntä niin kuin Paavon puhe itsenäisyyspäivänä!  Kaikkine erikoisuuksineen – erittäinkin Gomo-järven rantavuoret… tämä päivä oli taas yksi erilainen päivä reissumiehen pieneen mieleen!043 7.6.02 Gardan etelärantaa

Otimme päivän päätteeksi huoneen Mantovan kaupungista ABC-hotellista! Mantovaan jäimme siksi, että Pohjolasta lähdettyämme suunnitelmiimme tuli yllättävä muutos.

Olimme suunnitelleet tekevämme koko matkan kahdestaan Kalevin kanssa mutta muutamaa päivää ennen lähtöämme ajattelin – mitä jos muijat lentäis kypärät kädessä Bolognaan ja ajeltaisiin porukalla kolme neljä päivää pohjois-Italiassa! No, meidän emäntää ei montaa kertaa tarvi matkalle kehottaa ja Kalevinkin emäntä innostui asiaan ja niin hankittiin liput ja huomenissa he sitten ovat täällä! Tästä olisi sopivan lyhyt matka Bolognan kentälle!

Aivan alussa kun kehuin emäntiämme – se ei ollut turhaa puhetta! Vaikka he nyt mukaan ”pääsivätkin” niin alun perin matkustuslupa oli saatu ilman heidän mukanaoloaan!!!!!!!!!
Illalla kävimme syömässä läheisessä ristorantessa mukavan tukevan annoksen perusitalialaista ruokaa. Ja hyvää oli – niin hyvää, että muutama minuutti hotelliin palaamisemme jälkeen ovelle koputettiin ja oven takana seisoi hotellin palvelija mukanaan Kari nahkaliivi, jonka hän oli unohtanut ristoranten tuolin selkänojalle!!  Jotta se siitä kuuluisasta italialaisesta epärehellisyydestä!

06.06.2002

Koitti torstaiaamu – tänään emännät sitten tulevat. Heräsin viiden jälkeen äänekkääseen lintujen rääkkymiseen. No, oikeestihan ne lauloivat parhaansa mukaan mutta kun laulavat niin kovaa että siihen herää unestaan niin unisen matkamiehen aivoissa se kuulostaa lähinnä rääkkymiseltä! Sitten vaan puoli seitsemään asti ”väkisinmakaamista”, aamutoimet, pakkaaminen,  aamiainen ja lähtö kohti Bolognaa.

Hotellista lähtiessämme Kalevi kävi varaamassa meille huoneet la-su väliseksi yöksi emännät kun lähtevät su-aamuna takaisin Pohjolaan ja tästä on sopiva matka aamuiseen ajoon!  Bolognan kenttä löytyi yllättävän helposti ja kone Tukholmastakin laskeutui ajoissa, klo 11.00!

Nipin napin saimme mahtumaan tyttöjen varusteet pyöriemme laukkuihin ja sitten pyörät kohti
Veneziaa! Luonnollisestikin perusteellisempi tutustuminen tähän kondolien kaupunkiin jäi varsin pinnalliseksi mutta tulipahan käytyä sielläkin, – pari korttia emäntä kirjoitti ja postitti ja tulihan sitä sikäläisen seriffinkin kanssa sanoja vaihdettua!!

Sitten pyörät ympäri ja suunta kohden maailman kuulua oopperakaupunkia, Veronaa ja siitä vielä tovin matkaa kohti matkamme pääkohdetta – Lago di Gardaa!!!!!!  Matkalla saimme jälleen niskaamme kunnon sateen, onneksi sekin oli vain ukkoskuuro ja loppui noin vartissa.

Gardan etelärannalta saimme kauniilta paikalta hotellihuoneen näköaloineen tuolle unelmiemme järvelle! Pyörät saimme yöksi hotellin viinikellariin sampanjapullo kartonkien lomaan. Ovat bemaritkin sitten saaneet yöpyä arvokkaassa seurassa!  Huone aamiaisineen ei ollut kallis suhteessa siisteyteen ja tasoon – vain 67e/huone Albergo Favorito oli hotellin nimi.

Illalla sitten kävimme promenadilla tutustumassa ympäristöön ja porukalla syömässä tyttöjen Italiaan tulon kunniaksi. Vaikka olivathan he molemmat jo kerran tänä vuonna täällä olleet! Mutta nyt oli nyt ja sitä piti juhlia! Karin keittämät iltakahvit joimme sitten Kalevin huoneessa suunnitellen samalla huomista reittiä ja muuta ohjelmaa.  Kunpa Luoja antaisi meille huomiseksi hyvän ajoilman jotta voisimme nauttia matkamme huipennuksesta jokaisen sen  tarjoaman pisaran! Muuh! No, huomiseksi on paljon suunnitelmia, toivottavasti edes osa toteutuu.

Edelleenkin voin sanoa, että matkamme tänne alas Italiaan on antanut täyden vastineen kaikelle sille rahalle ja muulle uhraukselle minkä olemme tähän kaikkeen sijoittaneet!  Toivottavasti emäntämmekin ovat saaneet ja tulevat saamaan saman tyytyväisyyden ja hyvänolon tunteen ennen kuin heidän koneensa pyörät irtoavat Bolognan kiitoradasta ja Italia järvineen ja moottoripyöräretkineen siirtyy muistojen värikkääseen vihkoon!  Hyvää yötä – nukutaan hyvin!

07.06.2002

Iltamyöhästä alkanut sade jatkui aamuyöhön. Onneksi ennen seitsemää oli sade jo tyystin ohi Mutta keli jatkui silti harmaanpilvisenä. Kävin Säteen kanssa Gardassa aamu-uimassa ennen aamiaista. Olimme sopineet kahdeksaksi aamiaiselle ja niin nautimme aamupalan yhdessä kaikki neljä! Yhdeksän aikoihin hissasimme bemarimme takaperin ylös viinikellarista ja saman tien reput laukkuihin ja maantielle  Ilmakin alkoi seestyä ja näkyvyys tuli ihan hyväksi! Näki jopa yli järven!103 7.6.02 Gardan länsirantaa

Ajelimme Garda-järven länsireunaa ylös.  Maisemat tosi mahtavat – ei voi enää paljon petrata, tämäkin jo mykistää! Nyt ymmärrän miksi Garda on motoristien Mekka! Onhan maailmassa toki muitakin mahtavia paikkoja mutta kyllä Lago di Garda kaikkineen…  Koko seudun asutus, talot, puutarhat, istutukset ja luonto – tämä on taas sitä jotain, joka pitää itse kokea – siihen ei ole sanoja!  Mahtavat, kymmeniä metrejä korkeat cypressit loivat satumaisen puikkokylän tunteen!!

Tremosinen kohdalla poikkesimme rantatieltä ylös vuorille, eli teimme mutkan Viseon kautta Ja sitten takaisin alas rantatielle. Tämä sivulenkki vuorille oli kokemuksena kuin satukirjasta!! Olen joskus nähnyt jossain luontofilmissä jotain vastaavaa! Tie kiemurteli todella upeasti sademetsäviidakon tuntuisessa tiheissä lehtipuurinteissä vuoristopurojen lomassa, solissa, jotka olivat vain tien levyisiä ja kymmeniä metrejä ylempänä näkyi aavistus sinisestä taivaasta. Todella väkevät maisemat – jos tämän saman reitin ajaisi autolla, näkisi ehkä kolmanneksen mutta moottoripyörässä ei ole kattoa estämässä näköaloja! Ajoreitti Viseon kautta on yksi ehdoton pakko; sitä ei saa missata jos tänne tulee! Ainakin meille jokaiselle se oli fantastinen kokemus  – ei sen kuvaamiseen taaskaan riitä  tavallisen motoristin vajavainen sanavarasto!  Mutta jos vaikka sanat puuttuvatkin, sitä himokkaammin imin itseeni kaiken näkemäni ja kokemani, sain jälleen kerran sellaisia muistikuvia, jotka takuulla säilyvät sielussa halki elämän!  Ystävät – kyllä elämä on juhlaa! Ja maailma kaunis!

Riva de Gardassa kävimme kaupassa ja sitten ajoimme vielä hetken matkaa Torboleen, josta otimme huoneet Hotel Angelinista, ihan siisti ja mukava hotelli uima-altaineen! 64e/huone! Kaikki käyttämämme hotellit ovat olleet yllättävän siistejä ja tasokkaita! Ja sitä paitsi edullisia! Riippunee siitäkin, ettei niillä ole paljon asiakkaita tähän aikaan vuodesta! Hotelliasioissa vallitsi täydelleen ostajan markkinat!

Suihkun jälkeen menimme Säteen kanssa uimaan altaalle. Uimme oikein sielumme halusta
altaan päästä päähän ainakin kymmenen kertaa! Sitten lähdimme kylää katsastamaan!
Myöhemmin illalla kävimme sitten vielä porukalla illastaas paikallisessa rantapizzeriassa pizzat. Italiassa kun ollaan!!! Tämä pizza ei kyllä saanut pisteitä – sitkeitä olivat kuin…  mutta tyytyväisinä kuitenkin kaikkeen poistuimme myöhemmin hotelliimme iltakahveille!
Kaiken aikaa vahvistuu sisälläni tunne, että tulen tänne uudestaan!
Tänään ajoimme matkamme lyhimmän matkan – vain 105km, mutta siltikin näimme ja koimme ehkä eniten kaikista päivistä!

Puolet Gardasta on nyt kierretty!  Jatketaan huomenna! Hyvää yötä!

08.06.2002

Illalla – eilisen päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen – istuimme emännän kanssa pitkään huoneemme parvekkeella katsellen Italian tummaa taivasta vasten piirtyviä mustia vuorten silhuetteja. Ilta oli sametin pehmeä ja tunnelma käsin kosketeltavaa!!!!!
***

Aamu valkeni sumuisena. Herättyämme kävimme aamu-uinnilla altaan ihanan lämpöisessä vedessä. Sitten pakkaaminen ja alas aamiaiselle yhdessä porukalla!  Yhdeksän aikoihin jälleen tien päälle. Tarkoituksemme oli ajaa heti ylös vuorille Cambiin ja Tennon ja Golognan kautta takaisin Torboleen. Reitillä oli monia ihania rastipaikkoja grilleineen. Yhtä näistä paikoista käytimme kahvitteluumme ja kuvaamiseen!  Torbolesta jatkoimme alas Gardan itärantaa.

Maisemat jatkuivat eilisen kaltaisina – ihan oikeasti, En löydä sanoja kertomaan kokemaamme sinulle!  Nämä ovat maisemia jotka vaan pitää tulla kokemaan itse paikan päälle! Siksi tämän päivän päiväkirjaosuuskin jäänee matkan lyhimmäksi! Kokemuksia, elämyksiä ja nähtävää on mutta ei ole sanoja niitä kuvaamaan!

No, emäntämme lentävät huomenissa pois, joten iltapäivällä joimme kahvit järven rannalla, loimme viimeiset silmäyksemme tuohon kuuluisaan Lago di Gardaan, tankkasimme uskolliset ratsumme ja ajoimme Mantovaan, varaamaamme hotelliin!

Säde ja minä lähdimme heti tutustumaan Mantovan lauantaielämään ja kylän raitteihin. Kalevikin lähti samoille reiteille hetkeä myöhemmin saaden seurakseen paluumatkalla lahjakkaan ukkossateen! Sateen aikana me nautimme vastapäisen pizzerian maukasta, todella maukasta, Europa-pizzaa! Tämä päivä on ihana päivä pujottaa elämäni päivien ketjuun!!!!!

Sade laulaa ulkona tätä kirjoittaessani – me juomme vielä kahdestaan iltakahvit, painumme suihkuun ja sitä tietä unten valtakuntaan herätäksemme aamulla energisinä ja halukkaina
kaikille niille uusille seikkailuille joita uusi päivä mukanaan kantaa

09.06.2002

Uusi aamu valkeni sateisena ja koleana, ulkona vain +17 !!  Seitsemältä kuitenkin aamiaiselle ja kahdeksalta maantielle kohti Bolognan lentokenttää!  Emäntien kohdalta pyöräilyt on pyöräilty ja arkinen paluu Pohjan perille edessä! Jätimme emäntämme kentälle ja jatkoimme itse matkaa takaisin kohti pohjoista, nyt suunta on meilläkin kotiinpäin! Matkaa vaan tuhansia kilometrejä….

Emäntien koneen piti lähteä klo 12.00 muttei se lähtenytkään koskaan!

Iltamyöhällä heidät lennätettiin Roomaan ja sitä kautta Tukholmaan joskus kahden aikaan yöstä! No, pääsivät käymään Roomassakin, mun emäntä jo toisen kerran puolen vuoden aikana, maaliskuussahan olimme siellä yhdessä!

Me Kalevin kanssa ajoimme Veronan, Trenton ja Meranon kautta tarkoituksena ajaa Timmelsjouchin solasta mutta taas lumi teki esteet; tiellä oli lumiketjusuositus autoillekin – mene sinne sitten isolla moottoripyörällä laskeutumaan parista kilometristä alas lumista ja jäistä jopa 18% alamäkeä!!  Pakko muuttaa taas suunnitelmia ja suunnistaa Jaufenpassiin.

Vähän ennen Jaufenpassia otimme huoneen erikoisen näköisestä Lina’s Gasthoffista. Oli tosi erilainen majatalo; vanhaa puuta, villin lännen tyyliin rakennettu uusi ja moderni paikka, jopa sähkölämmitteiset sängyt!!! Ja edullinen – 22e/henkilö aamiaisineen!!205 9.6.02 Merano Jaufenpass

Maisemat matkan aikana olivat upeita – kuin alppimaisemat vain olla voivat! Pari kertaa joimme kahvit luonnossa – termospullo on sitten hiukan mainio keksintö! Verona – Merano -tie, vaikka moottoritie olikin, oli oikea maisematie. Avarat ja kauasnäkyvät maisemat vuorten rinteillä roikkuvine pilvineen. Upeaa!

Suihkun jälkeen iltakahvit ja sitten nukkumaan vaikka ilta onkin vielä nuori. Majatalon kukko kuitenkin kiekuu meidät hereille jo ennen auringon nousua! No, siitä onkin sitten hyvä alkaa uusi päivä, – viimeinen alppimaisemapäivä!!

Kulunut päivä oli elämyksiä täynnä, alkaa vaan olla niin, että ”kuppi” tulee täyteen. Eli on tullut niin paljon ihanaa ja suurta niin lyhyessä ajassa ettei enää oikein osaa kaikkea ”sulattaa”! Mutta silti kaikki taltioituu muistin lokerikkoihin joista niitä on sitten jälkeenpäin Mukava kaivaa esiin ja ”maistella”!  Nyt ihanan lämpöiseen ja untuvan pehmeään sänkyyn – hyvää yötä! Kalevi nukkuu jo!

  

10.06.2002

Lina’s Gasthoffin yläkerran kamarissa heräsi kaksi reissupoikaa odotetusti kukonlauluun. Huoneessa oli +15 lämmintä mutta takana erittäin hyvin nukuttu yö! Kiitos sähkösängyn ja unelmansuloisten vuodevaatteiden!!!  Aivan ihanan upea yö – vaikka yksi nukuimmekin!

Aamupakkailun jälkeen menimme alas aamiaiselle country-tyyliseen ravintolaan. Vanhahko, arvoisa emäntä, varmaan Lina itse, en tiedä kun ei osannut muuta kuin saksaa, tarjoili meille aamiaisen. Täytyy sanoa, että aamiainen oli paras ja monipuolisin kaikista matkamme aamiaisista, eli taas kerran totesin, että hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä! Tässä tapauksessa eurolla sai kaksi euroa!!!  No, välittömästi aamiaisen jälkeen pyörät käyntiin ja kohteena Munchen!

Maisemat jatkuivat entisen komeina ja uljaina!  Vielä silmä jaksoi imeä itseensä viimeiset alppien näkymät. MAHTAVIA!!!  Ajoimme hyvin vaihtelevassa säässä. Alimmillaan lämpökin putosi +3:een asteeseen! Satoi ja paistoi. Korkeimmalla kohdalla olimme niin pilvessä, että näkyvyyskin putosi alle 50 metriin! Mutta sitten taas kirkastui kun laskeuduimme alemmas!

Itävalta otti reissumiehet vastaan ihan kuin Italia heidät jättikin.  Insbruck – tuo entinen suuri olympiakaupunki – ei varmaan edes huomannut kahden suomalaisen motoristin saapumista ja poistumista – tuskin motoristitkaan. Yllättävän pieni kaupunki! Ainakin minä olin kuvitellut sen paljon isommaksi.  Itävallassa silmiin osuivat ja mieleen jäivät päällimmäiseksi talojen seinämaalaukset. Myös ikkunan raamit olivat koristeellisia maalauksia – eivät mitään laudan paloja!! Tosi erikoisen näköisiä mutta upeita! Samoin jäi mieleen talojen katoilla olevat lumen liukuesteet! En keksinyt niille mitään käyttöä enkä ymmärrä miksi lumi ei saa liukua alas katolta mutta melkein joka talon katolla ne vaan olivat!

Munchenissä Martin ja Kaija – edelleen Kalevin tuttuja, mökki Merikarvialla – ottivat meidät
ystävän lämmöllä vastaan. Söimme, saunoimme, juttelimme ja kahvittelimme puoliinöihin
kunnes järki vihdoin voitti ja siirryimme nukkumatiloihin heidän viihtyisän talonsa yläkertaan!
Oli ihanaa käydä saunassa Saksassa(kin)! Sekä Martin että Kaija puhuivat suomea! Martinkin
saksalaisena oli opetellut suomen kielen ja vaikutti todelliselta Suomi-fanilta!

Päivästä tuli jälleen yksi helmi elämäni päivien ketjuun. Niin paljosta kiitollisena oli ihana käydä levolle ja siirtyä pehmeässä sängyssä unten maille!  Kiitos ja MOI!

 11.06.2002

1086km!!!!   Niin, tänään oli Pyörän Päivä! Kaikkea muutahan olemmekin saaneet kokea ja paljosta nauttia mutta pyörä ei ole oikein saanut vielä kulkea. Mutta tänään sai!!!  Munchenistä startattiin aamulla puoli yheksän kieppeillä. Siitä sitten Berliinin ja Hampurin kautta Flensburgiin, Tanskan rajalle. Matkaa kertyi vaatimattomat 1086km!!

Oli todella mukavaa antaa bemarin ”lentää” ja istua itse sen selässä. Marssinopeus oli siinä 120-160km/t.  Kokeiltiin siinä parissakin kohtaa paljonko löytyy RT:n rahkeista – mä sain mittariin 210km/t  tuulilasi alhaalla ja laukut paikoillaan!!!  On se kuulkaa aika vauhti – kypärä oli lähteä päästä!  Tänään oli oikein nautinnollinen matka- ja vauhtipäivä!

Maisemia ei todellakaan ehditty ihailemaan vaan eipä tuolla jaksolla ole paljon ihailtavaakaan – pääasiassa peltoa ja taas peltoa, joukossa muutama tuulivipperä! Ajattelinkin siinä ajellessani, että jos Suomessa ajellessa tulee mieleen; onko Suomessa muuta kuin metsiä niin Saksassa halki ajaessa herää kysymys onko Saksassa muuta kuin peltoa!?

No, sitten yhdeksän aikoihin löysimme hotellin jossa oli vapaita huoneita, 27,5e/henkilö. Tämäkin hotelli oli tosi siisti ja mukava, pyörillekin parkkipaikka takapihalta portin takana! Pyöriähän varastetaan niin paljon, että pyörien yöparkkeeraus oli yksi pulma. Onneksi melkein jokaisella hotellilla oli tarjota ”turvallinen” parkkipaikka yön ajaksi! Ainoastaan yhden hotellin jouduimme hylkäämään puuttuvan parkkipaikan takia!

Vaikka päivä oli paljolti vain siirtymistä kohteesta A kohteeseen B, ainakin minulle se oli nautinto, joka tästä matkasta vielä puuttui! Minä kun nautin niin monista asioista – myös vauhdista! Nautin suunnattomasti vain ajaa tuolla teknisellä ratsullani ja tuntea sen voiman ja samalla sen suuren nöyryyden – se tekee just sen ja vain sen minkä MINÄ käsken!!
Päivä oli se puuttuva osanen meidän seikkailuumme – huomennahan sulkeutuu minun osuuteni
tässä kahdeksikossa kahdeksaan valtioon; kartalla reittimme muodostaa numeron 8 ja kävimme kahdeksassa maassa; Suomi, Saksa, Ranska, Sveitsi, Italia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi!  On siinä ollut ajamista – ja huomenna taas jatketaan!  Nyt unta palloon jotta aamulla taas jaksaa…

 

 12.06.2002

Yöllä satoi! Aamulla aurinko pilkisteli tummien ja raskaan näköisten pilvien rakosista. Heräsin taas ennen kuutta joten jouduin harrastamaan jälleen ”väkisin makaamista” kuuteen ennekuin lauloin Kalevi-veljeni hereille.  Seitsemäksi aamiaiselle. Ihan hyvä ja riittävä aamiainen vaikka sen tekijä nukkuikin pommiin ja saimme odotella vartin verran!  Pääsimme starttaamaan klo 8.00

Illalla etsiessämme vapaata hotellia hukkasimme suuntavaistomme eikä meillä ollut aavistustakaan missä suunnassa oli Tanskaan johtava moottoritie mutta löytyihän se oikea tie – lopulta yllättävänkin helposti!  Ei kun menox taas – nyt suuntana kotoisen tuttu Stockholm!

Ajoimme Tanskan uusien, maksullisten siltojen kautta, 150 Skr/silta.  Upeita siltoja, komein tietysti 18km pitkä Stora Bältin silta!  Siltojen jälkeen oltiinkin sitten kotoisella Ruottin maalla Malmössa. Helsingborgin kohdilla alkoi sataa ja lämpötilakin vajosi tuonne +12 asteen hujakoille! Vettä tulikin sitten seuraavat 500km.

Ihan vaan tiedoksi, ettei coretex ole mikään vesitiivis asu, sekä minun että Kalevin persusta ja coretex-hanskat olivat läpimärät 300-350km sadeajon jälkeen!  Housut kastuivat ihan hetkessä sitten kun eka kosteus tuntui – Kalevi luulikin rakkonsa haljenneen! Niin äkillinen oli veden läpitunkeutuminen.  Onneksi sade taas kerran loppui ja saimme ajella viimeiset sata kilsaa kuivalla tiellä. Mutta kylmä oli, hrrrrrrrrrrrr!!  Matkalla puimme päällemme kaiken mikä mahtui ajoasun alle – nahkaliivejä myöten!

Yksi ”läheltäpiti” – tilannekin syntyi kun n. 100m edellämme ajavassa rekassa räjähti rengas. Valtaisat kumiriekaleet lensivät ilmassa ja pitkin tietä. Sellaiseen kun pyörällä ajaa 120km/t
niin ei paljoa jää oletuksille sijaa! Tai jos saa sellaisen syliinsä! Huh! No, meillä oli se kolmen sekunnin välimatka…

Kotisaunassa sitten lämmiteltiin vilut pois ja terassilla kerrattiin matkan kohokohtia. Aamulla Kalevi starttasi Viking Linea kohtia. Mun osaltani kierros oli umpeutunut. Todella tyytyväisenä kaikkeen kohdanneeseen – sateestakin huolimatta – etsin nyt pisteen tälle matkapäiväkirjalle.

6056 km tuli 14 pv:n saldoksi. Paljon jäi kertomatta mutta niin kuuluukin – kaiken kokemani voi ymmärtää vain se, joka on itse vastaavan matkan tehnyt! Paljonhan puhutaan – puhuminen kun ei maksa mitään, kuitenkin jutuissa on niin peräti vähän ”sidettä”! Paas, kuule, mennen ite – sitten tiedät niin paljon enemmän!
MOI!

Tässä  kuvia reissun varrelta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: