Etusivu

2007

Veljesten Norjanmatka 2007

 

Kuvia reissusta  ja tässä video

Vasemmalta: Kalevi, Jari, Kari ja Kauko

Meitä neljää veljestä yhdistää monen muun arvokkaan asian lisäksi moottoripyörä. Veljeksistä kaksi vanhinta, Kari ja Kalevi, ovat tehneet jo lukuisia yhteisiä moottoripyörämatkoja Euroopassa Nord Capista Välimereen mutta sellainen matka  jossa kaikki veljekset olisivat mukana on jäänyt tekemättä.

Asia on kuitenkin ollut esillä usein – lähinnä Karin aloitteesta.  Vuosittaisilla ”veljespäivillämme” keväällä 2007 päätimme, että on aika toteuttaa matka. ”Veljespäivät” on veljeskeskeinen tapahtuma johon olemme  kokoontuneet yhteisen mökkiviikonlopun merkeissä säännöllisesti toukokuun toisena viikonloppuna jo   vuodesta 2001 lähtien.

Kalevi, Kauko ja Jari starttasivat matkaan Porista Turun kautta Tukholmaan jonka satamassa Kari liittyi jengin seuraan.
Pyörinä meillä olivat: Karilla BMW R1200C, Kalevilla BMW R1100RT, Kaukolla HD Fat Boy, Jarilla HD Screaming Eagle

 

07.06.07

Viking-Linen m/s Isabellan saapuessa Tukholmaan oli  Kari jo vastassa veljiään.
Pikaiset kuulumisten vaihdot ja sitten vaan menoksi kohti Lillehammeria, jota olimme suunnitellet päivän päätepisteeksi. Jari luikasteli öljyläikässä jo Brommassa mutta pysyi pystyssä pyörineen eikä siitä sen kummempia seurannut!
Muuten päivä kului tyyliin ”siirtyminen pisteestä A pisteeseen B” Karin vetäessä veljesletkaa. Toki matkan varrella kahvittelimme tukevasti muutaman kerran.
Perillä Lillehammerissa olimme klo 17.50. Päivä oli rankan lämmin; asteita +27C mutta se ei haitannut alkumatkan intoa täynnä olevia motoristeja.
Olimme etukäteen varanneet 4h huoneen Lillehammerin Rautatieaseman Hostellista.
Hinta oli 1000NOK aamiaisineen – eli ei kovin paha. Huone oli tilava ja siisti eli täytti kaikinpuolin yhden yön yöpymisen  vaatimukset.  Pyörämme tosin jouduimme parkkeeraamaan radan toisella puolella olevalla yksinäisellä P-paikalla mutta hyvin ja vaurioittahan ne siellä yöpyivät.

Suihkussa käyntien jälkeen teimme sen pakollisen kaupunkikierroksen tutustuen jalan lähiympäristöön. Uni maittoi hyvin jokaiselle  – jopa unirajoitteinen Kauko-veljemmekin sanoi nukkuneensa yön aivan tyydyttävästi.

Ekapäivän ”saldoksi” Garmin Quest2 antoi 661 km 85km/t keskinopeudella.

 

08.06.07

Seitsemän aikaan vuorenhuipun  takaa nouseva aamuaurinko alkoi lämmitellä Lillehammerin hostellin ikkunasta niin kirkkaasti, että motoristitkin alkoivat heräillä ja siirtyä aamiaiselle. Riittävän tukevasti aamiaistettuamme pakkasimme pyörämme matkakuntoon. Kello yhdeksän aikaan tankkasimme pyörämme ja otimme suunnaksi E6 ja Otta. Ottan kohdalta käänsimme tielle no 15. Jos E6 oli upea maisemiltaan niin maisemat senkuin paranivat puronvarsista joki- ja järvirantateihin.  Maisemat ja ilman lämpö, jopa +28, pakottivat Karin Vågåmossa uimasilleen Vågavatniin. Vaikka ilma oli hiostavan lämmin niin vesi oli vilpoiset +8 astetta. Karilla on mittari aina matkassa joten lämpötilat ovat faktoja, ei tunteisiin perustuvia. Toiset motoristiveljet tyytyivät pelkästään myötäelämään Karin vilpoiset tunteet eivätkä seuranneet wanhimman weljen esimerkkiä. Ajeltuamme jokivartta pitkin uintipaikasta n. 15 km kohti Geirangeria, alkoi joki saada jääpeitettä!! Huih!

Luntakin alkoi olla tienvarsissa yllättävän paljon. Valkeat lumihuiput ja kesäinen lämpö ilmassa sai jopa kuopusveljemme Jarin herkistymään maisemien vaikuttavuudelle. Kahvittelimme omista termareistamme pariin kertaan matkan aikana ja poikkesimmepa joissain kaupoissakin täydentämässä muona- ja juomapuoltamme. Tämäkin päivä oli siis vielä suurelta osin sitä pakollista ”siirtymistän pisteestä A pisteeseen B” mutta pakollisuudestaan huolimatta päivä oli hyvin antoisa.

Geirangeriiin saavuimme hieman ennen klo 18.00. Camping Holessa meitä odotti etukäteen varaamamme 2h+parvi+k+kh mökki. Mökki sijaitsi todella upeasti vuoren rinteellä siten, että sen isolta terassilta avautui esteetön, aivan henkeäsalpaavan upea näköala suoraan yli maailman kauneimmaksi kehutun Geriranger-vuonon! Ja kyllä se kaunis onkin, ei voi muuta kuin todeta!! Mökki maksoi 285 Eur jälkisiivouksineen – ei lainkaan paha hinta kun ollaan sentään yhdessä Euroopan kalleimmista maista!

No, motoristit painuivat tietysti mökissä ihan ekaksi suihkuun. Suihkunpirteinä ajoimme mopoillamme sitten alas sataman viereiseen kyläkauppaan. Palattuamme valmistimme mökin keittiössä maukkaan illallisen jonka nautimme mökkimme terassilla ehkä upeimmissa maisemissa kuin koskaan ilta-auringon  kullatessa merestä jyrkkinä kohoavat vuorenrinteet. Ja ne kymmenet ja taas kymmenet vesiputoukset jotka syöksyivät lumihuippuisilta vuorilta 270m alempana olevaan mereen. Vau todella väkevää kokemusta!!!

Illallisen jälkeen jalkauduimme vielä kuvailemaan läheisiä vesiputouksia ja Norjan niin kovin erilaista luonnonkauneutta.

Illan ehtiessä yöksi kymmenien, ehkä satojen vuorilta  putoavien vesien tasaisen rauhoittava musiikki tuuditti neljä motoristiveljeä levolliseen uneen erään todella  elämänmakuisen päivän päätteeksi.

Päivän saldo; 275 km, keskinopeus 59,5km/t

09.06.07

Kello soitti klo 07.00 Ulkona lämmintä +13 ja hieno auringon paiste. Kalevi viritteli huoneessan itseään aamukuntoon lurauttemalla muutamia laulunpätkiä joita Jari yritti olla kuulematta hautaamalla hiljaisena päätä tyynyynsä. Kari heitti sekaan parveltaan muutaman aforismin joita kukaan veljeksistä ei kuitenkaan rohjennut kommentoida. Kauko keitteli voisilmäpuuroaan – hän on meistä veljistä se, joka on ensin jalkeilla.

No, pikhiljakses koko veljeskaarti oli keittiön pöydän ääressä nauttimassa Kaukon keittämää kahvia. Aamutoimien ja pyörien pakkaamisen jälkeen olimme satamassa jo klo 09.00 odottamassa laivaa, joka veisi meidät pyörinemme upealle matkalle Hellesyltiin.

”Lipustaja” keräsi meiltä 160 NOK/pyörä tunnin laivamatkasta! No, kyllä oli joka pennin arvoinen matka. En edes yritä kuvailla sitä maisemaa, tunnetta ja ilmeitä kanssamatkustajien kasvoilla… ei, ne on koettava itse! Voin vain todeta, että nyt olimme aivan varmasti eräässä elämämme kauneimmassa maisemassa.
Hellesyltin saavuttuamme jatkoimme pyörillämme Stryniin ja edelleen Kaukoa hirvittäneiden neljän jäisen viileän ja pimeän tunnelin (Pisin 4,5 km) kautta kohti kot-Geirangeria.
Reitti oli jälleen kerran upea; lunta riitti jopa neljän metrin kinoksiin, lumilautailijat laskettelivat lumisilla rinteillä jne Poikkesimme myös Dalsnippanilla, tuolla kuuluisalla näköalapaikalla 1 476 m korkeudessa. Dalsnippalta on todella upeat näköalat yli seudun vuoriston aina Geirangeriin asti. Paikalle kulkee maksullinen, 40 NOK/pyörä, soratie mutta poikeaminen sinne kannatti.
Mäkille palasimme klo 17.30 kaupan ja tankkausten kautta. Illallisen nautimme jälleen mökkimme terassilla. Illlallisen jälkeen Kari lähti vielä ”koettelemaan härkäänsä” eli edellisenä syksynä ostamansa BMW;n  1200 Customin ominaisuuksia hiukan rivakammassa sooloajossa. Hieno peli – täytyy sanoa! Just tällasissa loivahkoissa ”alppikurveissa”. Tiukemmista mutkista en saanut kokemusta – vielä – mutta onhan huomenna päivä uus!
Illalla joimme iltakahvit terassilla siinä samalla suunnitellen huomisen reittiä. Taivas heitti iltaamme mukaan muutaman sadepisarankin mutta illan syvetessä pilvet painuivat horisontin taa antaen motoveljille vahvaa uskoa siihen, että  uusi huominen on jälleen loistokelinen seikkailupäivä.

Kilometrejä kertyi tänään 197, keskinouden ollessa 41,6km/t

10.06.07

Norjalaisen aamuauringon kullatessa Geirangerin vuonon äkkijyrkkiä  rinteitä Hole Campingin mökissä numero 3 soivat kellot klo 07.00. Kellon soimiseen niin eri tavoin suhtautuvat veljekset kömpivät kuitenkin sovussa keittiön pöydän ääreen Kauko-veljen keittämän kahvin tuoksun kutsumina. Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen mopot suunnattiin kohti tie 58;aa joka johtaa Eidsdaliin. Kohta Geirangerista lähdettyämme on tien varteen rakennettu tilav näköalapaikka parkkipaikkoineen. Tästä on tosi maket näköalat yli vuonon ja kylän. Vaikka vuona ja kylä ovat samat kuin mökkimme terassilta näkyvät, on maisema silti eritavalla upea kun sen näkee eri suunilta! Anteeksi vielä kerran mutta Geiranger on kaunis paikka!

Maisemien ihailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Eidsdalia ja Norddalsfjordenin yli kulkevaa lauttaa. Poikkesimme kuitenkin ennen satamaa oikealle, Daleen menevälle tielle. Tie on tosi upea rantatie joka kantsii ajaa jos näillä main liikkuu. Menimme sitten lautalla vuonon yli (37 NOK/pyörä) ja jatkoimme matkaa (tie 63) kohti Trollstigeniä.
Trollstigenhän on Karille ja Kaukolle jo ennestään tuttu mutta yhä uudelleen se herätti kurveineen, jyrkänteineen ja vesiputouksineen väkeviä tuntemuksia.
Ajoimme muutaman kerran eesjataas Kalevi takapenkillä videoimassa liikkuvaan kuvaa näitä Norjan upeimpiin kuuluvia maisemia. Saapi sitten vanhana kiikustuolissa muistella ja katella.

Pariin otteeseen kahvittelimme – niinkuin tapoihimme kuuluu –  termarikahvit luonnon helmassa. Voi, miten hyvää kahvi onkaan oikeassa paikassa nautittuna!
Åndalsnesiin saavuttuamme päätimme ajaa paluumatkan koukkaamalla E136;lle Tresfjordin, Sjöholtin ja Stordalin kautta Eidsdalin lautalle, josta sitten ajoimme takas Geirangeriin samaa reittiä kuin tulomatkallakin.
Ehdimme juuri sopivasti viiden jälkeen Geirangeriin ja kauppaan ostamaan illallistarpeet joista valmistimme jälleen omaperäiset menüt terassilla nautittaviksi. Jälkiruokakahvia juodessamme havaitsimme, etteivät Vahteran pojat ainakaan nälkään kuole – sen verran on kekseliäisyyttä ja ruoanlaittotaitoakin perimässä saatu!

Illalla ajelimme vielä lähistön näköalapaikoille kuvaamaan niin mieliimme kuin kameroihimmekin Geirangerin uskomatonta kauneutta.  Takastulomatkalla Kalevin pyörästä hävisivät takajarrut! Pyörä oli ollut juuri ennen matkaa merkkikorjaamolla määräaikaishuollossa mutta silti oli jarruihin jäänyt ilmaa joka nyt sitten aiheutti jarrujen häviämisen! No, sen verran meissä oli mekaanikon(kin) vikaa, että osasimme mökin pihassa ilmata jarrut ja matka kohti kotia voi aamulla alkaa turvallisin mielin.

Pakkailimme aamua varten tavaroita pyöriin ja joimme iltakahvit kuumassa (+25) Norjan illassa terassillamme. Aamulla on aloitettava kotimatka mutta teemme sen tyytyväisin ja mahtavia kokemuksia täynnä olevin mielin. Onhan matkamme onnistunut kaikin puolin (melkein) yli odotusten. Säät ovat olleet kuivat, aurinkoiset ja ehkä liiankin lämpimät, mökki maisemineen ja mukavuuksineen tosi mukava ja rauhallinen.

Kellon lähetessä puolyötä vetivät neljä tyytyväistä motoristia peitot korviinsa nukkuakseen tämän matkan viimeisen yön Geirangerissa hyvin tämän elämysrikkaan päivän päätteeksi.
355 km, keskinopeus 55km/t

11.06.07

Aamulla oli jälleen ilo herätä ihanaan kahvin tuoksuun.  Kauko-veljemme on ollut hyvä emäntä; joka aamu hän on  kahvit veljilleen keittänyt, suurimmalta osaltaan tiskitkin tiskannut. Hyvä, Kauko!

No, aamiaisen nautittuamme keräilimme loputkin omaisuudestamme pyörien laukkuihin. Edessä olisi nyt sitten taas kaksi ajopäivää puuduttavaan tyylliin ”siirtyminen pisteestä A pisteeseen B”.

Oli miten oli mutta komiaa on komian reissun jälkeen aloittaa kotimatka! Ajoimme paluumatkaa samoja reittejä kuin tänne tullessammekin – kuitenkin ohitimme Lillehammerin ja ajoimme Ruotsin rajalle tietä no 2 ja otimme mökin aivan rajan pinnasta, Morokulien Camping, joka kuitenkin vielä on Norjan puolella. Kaupassa kävimme jalan Ruotsin puolella ja teimme jälleen iltaruoan itse mökissämme. Mökki oli vain camping-varusteltu mutta saimme kuin saimmekin liinavaatteet tingityiksi kun ei viitsitty ihan pelkillä patjoillakaan nukkua.  Hintakaan ei ollut huimaava – 400 SEK – neljältä liinavaatteineen. Hyvin meille uni tuli – uni kun ei ole kruunuista kiinni!

503 km.

12.06.07

Nyt on sitten veljesten mökissä herättävissä tämän matkan viimeinen yhteinen aamu.
Sujuihan tuo herääminen jo vanhan rutiinin mukaan – kahvitellen! Jälleen tavaroiden pakkaus pyöriin, mökin siivous (??) ja matkaan kohti Tukholmaa!
Tämä loppumatka oli niin tavallista moottoritieajoa ettei siitä kovin montaa riviä osaa kirjoittaa vaikka kuinka haluaisi. Sää oli kuitenkin mukva ja kuiva, ehkä viilein kaikista matkapäivistämme. Termarit eivät olleet tankattuna joten tyydyimme tällä matkaosuudella McDonalsin tarjoamiin eineksiin. Ihan hyviähän nuo ovat – kaikesta negetiivisesta propagandasta huolimatta. Hyviä, kunhan  ei syö niitä joka päivä. Lämmitettyjä puolivalmisteitahan ne arvostetummatkin ravintolat myyvät. Ja vielä ilman tuoteselostetta jollaisen puolestaan voi lukea McDonalsissa jo tarjottimen lautasliinasta!

Tukholmaan ssavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Poikien laiva lähtee vasta illalla joten ajoimme Karin kotiin Åkersbergaan, 30km Tukholmasta pohjoiseen jossa Karin Säde-vaimo  odotti ruoan kanssa  iloisena maailmalta palaavaa miestään ja hänen verrattomia Veljiään!
Kiitos, veljet, mieleenjäävästä matkasta! Me teimme sen veljeksinä ja olemme monen yllätykseksi veljeksiä vielä matkan jälkeenkin!
Matkan viimeiselle päivälle tuli 460 iloista moottoritiekilometriä.
Koko matkan pituudeksi Tukholman satamasta Tukholman satamaan tuli 2 520 km.

Muiden veljesten puolesta kynänvarressa oli  Kari

Kuvia reissusta  ja tässä video

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: