Etusivu

2008

Alunperin myös Jorman Kauhavalta piti olla reissussa mukana mutta hän päättikin rakentaa mökkiä lappiin. Monena kesänä yhdessä reissailleeseen BMW matkapyöräryhmään jäi jäljelle vain kaksikko Kari Tukholmasta ja Kalevi Porista. Vaimomme eivät osallistu reissuun tälläkertaa sillä varsinaista paussijaksoa ei ole tarkotus viettää lainkaan vaan ajatuksena on  ajaa paaaljon!  Näet kuvia matkalta (KLIKKAAMALLA tästä)

R E I S S U P Ä I V Ä K I R J A

24. 5. 2008 Lauantai

Kalevi ajeli Porista Turkuun ja matkusti yölaivalla Tukholmaan. Rauman lähellä oli puhallusratsia ja kaikki ajoneuvot pysäytettiin Kalevi siinä mukana. Ajokeli oli viileä mutta muuten mitä mainioin.

Päivän ajot: 149km, keskinopeus (liikkeellä olossa) 87,4km/h, maksiminopeus 143km/h

*****************************

25. 5. 2008 Sunnuntai

Aamulla Kari oli laivaa vastassa Tukholman satamassa josta lähdettiin matkaan klo 7:00. Aamulla oli vain +4C mittarissa joten ensimmäiset tunnit ajelimme viileässä säässä. Sää lämpeni noin +19C tienoille ja keli oli kuiva ja ilma aurinkoinen, liikenne hiljaista johtuen sunnuntaiaamusta ja ruåtsalaisten äitienpäivästä. Matkan parhaat maisemat olivat Ruotsin Garda-järvi (Vettern) ja Tanskan isot sillat. Niin komeat kuin Tanskan sillat maisemineen ovatkin – ne ovat vaikeita ajaessa hahmottaa – tuntuu ikään kuin lentokentällä ajaisi. Ajelimme Saksan puolelle kylään jonka nimi on Damm. Asetuimme majaksi Gasthaus Tiedemannin pensionaattiin, kyltin Zimmer Frei ohjaamana. KKJ koordinaatit 2378032 6166415.

Päivän ajot: 1049km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 114km/h, maksiminopeus 182 km/h! No, sovimme veljellisesti keskenämme ettemme jatkossa  ”kilpaile” näillä ”huippunopeuksilla” vaan nautimme enemmän ajosta ja turvallisesta matkanteosta.

*****************************

26. 5. 2008 Maanantai.

Majatalon isäntä valmisti meille hyvän aamiaisen. Hän on eläkkeellä oleva laivakokki, käynyt laivallaan myös Suomessa. Valitettavasti aamulla satoi, mutta loppui noin tunnin ajon jälkeen ja iltapäivällä sää oli taas hyvä – osittain liiankin hiostava pilvisyydestään huolimatta.

Komiaa oli päästellä vapailla nopeuksilla hyviä teitä. Ajoimme Elben alta ja Reinin yli komeita jokia kumpikin. Rekkoja on tosi paljon – joskus tuntui, että ajoimme radanvartta pitkin. Satoja kilometrejä pitkä rekkajono toi niin elävästi mieleen junan. Piipahdimme Hollannissa Venlon kaupungissa ja myös sekä Luxemburgissa että Belgiassa. Osan matkaa ajoimme pois moottoritieltä matkaten paikallisia satumaisen kauniita ”pikkuteitä”. Tiellä jossa on lehväkatto! Iltasella saavuimme Thionville nimiseen paikkaan Ranskassa ja saimme pikkuhotellista huoneen. Ulkolämpötila oli +23C vielä illalla klo 21:15

Päivän ajot: 882km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 99,0km/h, maksiminopeus 180km/h

*****************************

27. 5. 2008 Tiistai.

Aamu valkeni pilvisenä mutta poutaisena. Ulkolämpötila oli +17C. Edessä vaikutti olevan lupaava keli viimeiselle varsinaiselle matkapäivälle ennen Pyreniinejä. Suunnittelimme ajaa etelä-Ranskaan, Bayonnen kaupunkiin asti. Sään haltija oli kuitenkin päättänyt toisin. Jo vajaan tunnin ajon jälkeen alkoi sataa. Sadetta jatkuikin sitten erittäin lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta koko päivän – välillä satoi oikein kunnolla ja välillä taas oikein kaatamalla. Goretexit joutuivat tosi koville. Mutta ken leikkiin on ryhtynyt se leikin kestäköön; me ajoimme kuitenkin vain Bordeauxiin asti josta otimme hotellihuoneen.

Sateesta johtuen maisemien näkeminen oli rajoittunut ja lähes kaiken huomion ajossa vaati ranskalainen liikenne lukemattomine rekkoineen jotka ohittelivat toisiaan. Joskus hiukan huimasi olla pienellä mopollaan rekkojen vesisumujen keskellä 130 taulussa. No, jäi matkasta mieleen jotain ranskalaista omaperäisyyttäkin; nimittäin moottoritien keskialueen satoja kilometrejä pitkät, muotoonsa leikatut pensasaidat! Niitä ihailimme lähes koko tienumero A10 matkan Bordeauxiin asti.

Päivän ajot: 962km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 108km/h, maksiminopeus 156km/h

*****************************

28. 5. 2008 Keskiviikko.

Jatkoimme kohti Espanjaa. Taivas seestyi kirkkaan aurinkoiseksi heti matkan alussa. Oli tosi mukavaa ajella kuivassa kelissä eilisen vesikelin jälkeen. Aamun + 13 astetta nousi päivän mittaan jo yli +20 asteen eli aivan motoristin ihannesääksi. Ennen Ranska-Espanja rajaa taisimme päästä tienvarsikameraan iloisen ajelumme tuloksena. Ranskan puolella oli tällä osuudella todella tasaista ja ikävystyttävän suoraa moottoritietä. Rajaa lähestyttäessä maasto muuttui mukavan kumpuilevaksi.

Tietullit olivat tällä matkaosuudella tosi ärsyttäviä; hädin tuskin ehti pyörässä saada vitosvaihdetta silmään kun taas piti pysähtyä maksuasemalle. Eli kolme neljä viimeistä Ranskan rahastusasemaa oli n. 10 km välein.

Espanjaan saavuttuamme piipahdimme kierroksen San Sebastianissa (= Donostia), kaunis kaupunki aivan kuten Joel oli meille ”mainostanut”. Sieltä jatkoimme Pamplonaan yhä komistuvissa maisemissa. Tuntui tosi ”kotoisalta” ajella taas näitä mutkaisia vuoristoteitä – onhan tämä jo meidän neljäs mp-matkamme tänne alas. Pamplonassa laitoimme navigaattoriin Jaca-nimisen kaupungin määränpääksi ja kielsimme moottoritiet. Ajelimme mutkaista reittiä: Pamplona-Erro-Escaroz-Burgoi-Hecho-Aisa-Jaca.

Arbayûn nimisessä paikassa oli upea kanjonimaisema. Kotkat – vai mitä isoja petolintuja lienevät, viisi sellaista leijaili saalista etsien. Jossain vaiheessa oli lehmälaumakin vapaana tiellä. Jacassa kävimme kaupassa täydentämässä eväitä ja löysimme meille hyvän, juuri remontoidun hotellin, Aula Hispanica.com, nettiyhteyksineen kaikkineen. Oli oikein mukava lukea kommenttejanne tuosta ohesta, kiitoksia niistä!

Päivän ajot: 496km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 70,0km/h, maksiminopeus 138 .km/h

*****************************

29. 5. 2008 Torstai.

Aamulla oli sumua mutta taivas seestyi kirkkaan aurinkoiseksi noin klo 9 aikaan. Ajokeli oli mitä parhain, ainoastaan iltapäivällä pysähtyessä oli hieman liian lämmintä. Jatkoimme pyreniinien ajelua komeissa maisemissa. Ajotiet olivat eilistä leveämpiä ja pääosin erittäin hyväkuntoisia. Jos tekisi vaarallisen yleistyksen: Pyreniinien tiet ovat alppiteitä loivakurvisempia, eli nopeutta voi täällä pitää korkeampana.

Hienoja teitä ja –maisemia: Lumihuippuisia vuoria ja komeita rotkoja. Korkeimmalla kohdalla kävimme yli 1600m tasolla ja niitä kukkia, kukkivia pensaita – niitä on kaikkialla puuttuvien lumikinosten sijaan. Eli Dolomiitteihin ja Alppeihin verraten aika kesäisiä maisemia. Iltasella saavuimme La Seu d’Urgell nimiseen paikkaan noin 10km Andorran ruhtinaskunnasta. Otimme huoneen Due d’ Urgell-hotellista aivan kylän keskustasta, katso tästä klikkaamalla päivän reitti. Andorrassa on asukkaita n. 69 000 ja pinta-ala 468 km2.

Päivän ajot: 355km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 55,3km/h, maksiminopeus 132km/h

*****************************

30. 5. 2008 Perjantai.

Suuntasimme kohti Andorraa. Vaikutti että sen elintaso olisi Kataloniaa korkeampi. Andorrasta ajattelimme lähettää postikortit kaikille tutuillemme mutta sitten päätimmekin laittaa kortit postin sijaan tämän blogin kautta 😉  Ajelimme Andorra halki pohjoiseen ja suuntasimme N20 tietä Ranskan Puigceran kautta Axatiin ja edelleen Marseillen liepeille. Andorran jälkeen oli edessä alppeja muistuttavat lumihuippuiset vuoret.  Vastakommenttia Joelille sen veran että onneksi kamera kuvasi edestäpäin (mp:ssä ei ole rekisterinumeroa edessä).

Tie kulki parhaimmillaan 2407m korkeudella, eli löytyi lopulta sitä luntakin ja alas tullessa tie kulki pitkään jokiuomassa ympärillään oli satumaisen rehevä lehvästö. Tämä reitti oli ehkä matkamme paras – tuppasi ihan laulattamaan, – ei sen puoleen No 59 kypärän sisään kovin mahtavaa ääntä sovi mutta kuitenkin.

Otimme hotelli Lousianasta huoneen ja tässä kohden on kilometrien puolesta matkamme suurin piirtein puolivälissä.  Ajan kanssa ei ole niinkään varmaa kun paluu on suunniteltu tuota Euroopan itäsyrjää pitkin ylös eikä siellä ole tietääksemme näitä nopeita moottoriteitä.

Päivän ajot: 534km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 72,4km/h, maksiminopeus 154km/h

*****************************

31. 5. 2008 Lauantai.

Aamusää vaikutti lupaavan kauniilta, mutta pian alkoi synkkiä pilviä ilmestyä taustallemme. Ajelimme niitä pakoon oikeastaan koko päivän ajan mutta onneksi kuivia teitä. Iltasella pilvet olivat jääneet taakse, toivottavasti pitkäksi aikaa. Tienvierille ilmestyneille korkeille kukkuloille oli rakennettu tiivistä asutusta, lopputulos oli kaunista. Yritimme suunnistaa Antibesiin, Jarmon kehumaan kauniiseen paikkaan, mutta tietullipiste ”taklasi” meidät siitä ohi ja meidän oli mahdotonta enää kääntyä takaisin joten päätimme jatkaa Monacoon.

Kyseisessä paikassa oli juppityyli aika voimakkaasti esillä, siellä ei ollut oikein tilaa meille ja pyörillemme. Lisäksi oli aivan liian kuuma joten matkamme jatkui pois samaan tyyliin kuin Jorman kanssa Venetsiasta. Pariin otteeseen jalkauduimme kuitenkin kadulle ottamaan muutamia kuvia ja videon pätkänkin.

Tankattuamme pyörämme jatkoimme matkaa Monte Carlon ja San Remon tunnettujen (!) paikkojen ohi kohti Genovaa. Siinä ajeltiin parisen sataa kilometriä Välimeren rantaa. Sää vain meren yllä oli sen verran harmaata, että maisema ei ollut aivan paras mahdollinen silmälle mutta kokemisen arvoinen elämys kuitenkin.

Vähän ennen Genovaa vastaantuleva moottoritien osa oli tapahtuneen liikenneonnettomuuden takia kaikkien kaistojen osalta kymmenien kilometrien matkalta täysin jumissa. Olimme mielissämme, että emme olleet matkalla länteen sadetta kohti!

Ajelimme Italiaan Garda järven rannalle yöksi. Hotellia jouduimme kyselemään muutamasta paikasta kun mokomat olivat täynnä! On otettava huomioon että kyselimme myöhään illalla ja viikonvaihteessa. Yleensä tähän aikaan vuodesta yleensä majoitusliikkeissä ei ole ollut täyttä. Hotelli Marachina sijaitsee Lago di Gardan eteläkärjessä, aivan järven rannassa joten Karin oli tietenkin aivan pakko käydä tapansa mukaan uimassa Garda-järvessä. Niin, matkamme on joutunut hiukan odotettua nopeammin, olemme seikkailleet Pyreniineille, ajaneet 4957 km ja bonganneet viikon aikana 11 valtiota. Aamulla matka jatkuu – moottoripyöräily on elämisen vapautta.

Päivän ajot: 657km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 94,1km/h, maksiminopeus 152km/h

*****************************

1. 6. 2008 Sunnuntai.

Pääsimme matkaan klo 9.00. Lämpöä oli heti +19C joten luvassa lienee lämmin reissu. suosiolla puimme ajoasujen alle ainoastaan shortsit ja t-paidan. Reitti kulki Venezsian kautta, oli sunnuntaiaamu. Jos edellä olemme valittaneet arkipäivien rekkajonoista niin tänään moottoritiet olivat tukossa henkilöautoista – järkyttävää, miten paljon niitä voikaan olla.

Maisemallisesti on sykähdyttävää kun ajelee tuntikausia aakeaa laakeaa maisemaa ja sitten alkaa kuin usvan seasta näkyä mahtavia mäkiä, alppeja. Viidentoista minuutin ajon jälkeen ne vuoret ovatkin sitten ihan edessä, aakea jatkuu aivan vuorten juurelle asti.

Italiasta poikkesimme Slovenian puolelle ja ajoimme pikkuista solatietä 18% laskuineen. Saipi siinä jarrutella vaikka kakkonen oli silmässä ja mpyörässä on tehokas moottorijarrutus. Oli taas tosi ”kotoisen” tuntuista ajella noita alppikurveja – olihan tämä jo neljäs kerta kun mopoilimme niitä!

Ostimme huoltsikalta päivän vignetten ja ajelimme Itävallan moottoriteitä Wienin sivuitse Unkarin puolelle kylään jonka nimi on Rajka jossa otimme huoneen. Eli päivämme oli Sloveniaa ja Alppien ylitystä lukuun ottamatta aikamoista ajoa ja siirtymistä kohti pohjoista ja koti-Suomea. Mutta toisaalta; ajamistahan me olimme lähteneet hakemaankin ja nyt sitä saamme. Kahdeksan päivän aikana olemme saaneet ajaa 5769 nautinnollista moottoripyöräilykilometriä.

Päivän ajot: 814 km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 100,0km/h, maksiminopeus 153 km/h

*****************************

2. 6. 2008 Maanantai.

Yö pustan laitamakylässä oli hieman levoton; koirat haukkuivat ja ulvoivat yön pimeyttä ja aamun alkaessa valjeta kylän kukot yhtyivät ”ilonpitoon”. Eli saimme kokea oikean pustakylän yön. Kaikenkaikkiaan nukuimme kuitenkin kohtuullisen hyvin.

Talon emäntä kattoi meille aamiaisen puutarhaan. Matkaan pääsimme hyvässä säässä (+22C) klo 8:30 ja suuntasimme kohti muutaman kilometrin päässä olevaa Bratislavaa Slovakiassa. Jatkoimme pohjoista kohti ja kurvasimme sitten Tsekin kautta tukkoisia ja työn alla olevia pikkuteitä pitkin Puolaan. Suuntasimme Katowichen eteläpuolella Oswiecimin pikkukylässä olevaan Aushwitzin keskitysleiriin jossa yli miljoona ihmistä tapettiin ja tuhottiin. Ks linkki

Iso kauheuksien tekopaikka jossa oli paljon vierailijoita ja kuuma. Leiriä ympäröi moninkertainen sähköaita. Täällä oli, toisin kuin Dachaun leirillä, pääosa rakennuksista vieläkin jäljellä. Karmea paikka muistona ihmisen hulluudesta.  Jotenkin silti Dachau oli vieläkin puhuttelevampi – Aushwitzistä jäi ainakin meille hiukan massaturismin makua pizzerioineen ja hotelleineen kaikkineen. Alueelle oli kuitenkin vapaa pääsy.

Ajoimme Katowitchen pohjoispuolelle Siewierziin josta löysimme hotellin yöpymistämme varten. Nettiyhteyttä meillä ei ole ollut eilen eikä tänäänkään joten tekstiä tulee blogiin ”klimpissä” aina kun pääsemme nettiin.

Päivän ajot: 449 km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 70,6km/h, maksiminopeus 137 km/h

*****************************

3. 6. 2008 Tiistai.

Yöllä saimme suruviestin Suomesta; enomiehemme Kalervo oli yllättäen poistunut keskuudestamme. Jokainen hyvästijättö voi olla se viimeinen.

Puolan liikennekulttuuri on kovin kehittymätöntä. Järjettömiä ohituksia ja kiilailuja alvariinsa. Seurauksia oli myös nähtävissä: Yksi läheltäpiti tilanne silmiemme edessä päätyi ihmeen kaupalla ilman onnettomuutta. Vähän sitä aiemmin oli tiellä rekka korkkiruuvin lailla kyljellään ja sen edessä moottoripyörä levällään; yhden motoristin matka oli päättynyt. Emme jääneet ihmettelemään tilannetta koska liikenne sujui ja virkavalta oli paikalla.

Illalla meille meinasi käydä ohrasesti: Olimme suunnitelleet yöpyvämme Puolan puolella Suwalki nimisessä paikassa mutta emme saaneet sieltä majapaikkaa. Poliisin avustamana löysimme kyllä majan mutta sijaa meille ei siellä enää ollut. Päätimme jatkaa matkaa ja näin jahkauduimme aina Liettuan Kaunas nimiseen paikkaan, josta viimein löysimme uudehkon motellin ja saimme siitä huoneen. Kello oli jo liki 23 Suomen aikaa. Ei ole turhan tiheässä näitä yöpymäpaikkoja täällä ”idän” mailla.

Tiet Puolan puolella olivat kyllä rehellisesti sanoen kamalia – ajouratkin ainakin kaksi tuumaa syviä. Urat keikuttivat pyörää melko epämiellyttävästi. Erilaisia hevosrattaita kulki ns. moottoritielläkin kaiken muun liikenteen lomassa. Sellaista näkyä en ole nähnyt sitten lapsuuteni 50-luvun. Mutta matkailu avartaa!

Pohjois-Puolassa pesii jokin iso haikaralaji, jolla on pesänsä mitä ihmeellisimmissä paikoissa – esimerkiksi katulamppujen päällä. No, seikkailua olemme lähteneet hakemaan ja sitäkin olemme saaneet mutta kaikesta huolimatta olemme hengissä selvinneet – ainakin tähän asti. Nettiyhteyksien kanssa on ollut isoja puutteita – se mitä me pidämme niin itsestään selvyyksinä kotimaissamme ei olekaan niin yksinkertaista näissä maissa. Toivotaan, että saamme jotain edellispäivistäkin nettiin ennen kuin päädymme koti-Suomeen.

Päivän ajot: 672 km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 69,6km/h, maksiminopeus 123 km/h

*****************************

4. 6. 2008 Keskiviikko.

Aamulla sää näytti kauniilta joskin hieman viileältä kun lähdimme matkaan kohti Latviaa. Navigaattorimme eksyttivät meidät reitiltä ja saimme aikaiseksi kiertotien. Tienviitat ja tiemerkinnät eivät ole Liettuassa eivätkä Latviassa laisinkaan totutulla tasolla. Yksinkertaisesti niitä ei ajoittain ole olemassa, ei edes tien numerot ole samoja kuin navigaattoreissa tai paperikartoissa! No, ne on näitä idän ihmeitä!

Samoin on nopeusrajoitusten kanssa; niitä ei ole merkitty – tai jos on niin ei ainakaan sitä kerrota missä rajoitus loppuu – mutta valvonta on tosi tehokasta. Meitä ei ole vielä rangaistu olemme ajelleet sen verran varovasti, kiitos Joelin!

Liikenne on ajoittain tosi villiä – Pohjolan lainsäädännön mukaan aika monelta kuljettajalta lähtisi kortti oitis. Tiestö oli edelleen sitä mitä kuulopuheilta olimme ymmärtäneet. Tosin matkalla oli hyviäkin tienpätkiä, varsinkin mitä pohjoisemmaksi tulimme. Saavuimme Pärnuun illansuussa ja saimme MUULI MAJUTUS –nimisestä hostellista huoneen. Osuva nimi meidän majallemme!!!

Muuli-Majutuksesta saimme myös nettiyhteyden joka muutamassa edellisenä päivänä oli meiltä hukassa. Ajelimme hiukan Pärnua ristiin rastiin ja totesimme, että kaupunki on niin nätti ja siisti, että täällä voisi hyvin piipahtaa joskus toistekin. Illan päätteeksi kävimme syömässä kunnon illalliset paikallisessa ravintolassa.

Päivän ajot: 501 km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 68,7km/h, maksiminopeus 117 km/h

*****************************

5. 6. 2008 Torstai.

Aamutuimiin kiertelimme pienen katselukierroksen Pärnussa. Tallinnan sen sijaa jätimme ”tutustumatta” ja ajoimme suoraan satamaan ja Helsinkiin menevään m/s Galaxiin.

Yksi seikkailu on päättymässä. Enää on edessä ajo Helsingistä Poriin. Hyvin vauhdikkaan, elämys- ja kokemusrikkaan matkan saattaminen onnelliseen loppuun tuntuu hyvältä motoristin sisimmässä. Kaksi viikkoa moottoripyörän selässä on todellista elämisen vapautta; ei aamulla herätessään tiedä reissupoika edes sitä, missä maassa iltasella nukkumaan laittautuu!  Matkan varrella oli mukava ja lämmittävä huomata, että monet ystävät elivät mukanamme netin välityksellä. Kiitos teille kommenteista ja muusta mukanaolostanne! Ystäviä ei koskaan ole liikaa!

Reissumme kulki 21 maan (Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Espanja, Andorra, Monaco, Italia, Slovenia, Itävalta, Unkari, Slovakia, Tsekki, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Suomi) alueella 13pv aikana. Yhteensä kilometrejä kertyi noin 8000km eli kohtalaisen pitkiä päivätaipaleita. Meillä oli käytössämme tämänkaltaiseen reissuun hyvin sopivat pyörät.

Tällaisessa reissussa tulee mieleen vertailuja maiden suhteen. Tietysti kokemuksemme rajoittuu ”pyörän päältä koettuun” mutta toisaalta mielikuvien aikaero on lyhyt joten muistissa on vertailukohtia. Euroopan Unionin sisällä on melkoiset erot elämisen tason suhteen. Esim. Monaco/Andorra – Puola/Unkari. Kotimaa tuntuu taas tosi hyvältä paikalta asustaa!

Tässä isämme ottama loppupotretti koti-Porissa vanhempiemme mökillä jonne saavuimme illalla suoraan tien päältä, väsyneinä mutta onnellisina.

Opimmeko reissusta jotain? Todellinen vastaus lienee –emme mitään. Liikaa tavaraa ainakin oli meillä molemmilla mukana, vähemmälläkin olisi hyvin pärjännyt.  Lähtisinkö samankaltaiselle uudestaan? -Ehkäpä näin rankkaa ajoreissua ei tule enää tehtyä, mutta alpeille tekee vieläkin mieli. Ei ihan heti, ehkäpä parin vuoden perästä? Mutta ei via Balticaa käyttäen. Tilanne sen suhteen on varmaan paljon parantunut aiemmasta mutta parannettavaa on silti vielä paljon!!

Viimeisen päivän ajot: 345 km, keskinopeus (liikkeelläolossa) 79,0km/h, maksiminopeus 136 km/h.

Näet kuvia matkalta (KLIKKAAMALLA tästä)

********************************************************

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s